Vuoden 1982 yleisurheilun EM-kisojen 50 kilometrin kävely kisattiin äärimmäisissä olosuhteissa. Syyskuun alkupuolellakin lämpötila nousi Ateenassa pitkälle yli 30 asteen. Lisäksi kisa starttasi päivän kuumimpaan aikaan.

– Kisa alkoi kahden tai kolmen aikaan iltapäivällä. Kävelijän kannalta on vaikeampaa, jos lähtö tapahtuu kuumissa olosuhteissa kuin että lämpötila nousee kisan aikana, toteaa Ateenassa kultaa kävellyt Reima Salonen.

Suomen ainoan EM-kullan Ateenasta tuonut taivassalolainen oli valmistautunut helteeseen huolella. Talven hän oli harjoitellut tapojensa mukaisesti Meksikossa ja keskikesällä valmistautuminen oli hoidettu Ranskan Alpeilla.

– Meksikossa harjoittelin joskus keskipäivälläkin, jotta keho tottui helteeseen. Aika moni Ateenassa narahti kuumuuteen, muistelee Salonen.

Ateenassa silloiset kävelyn mahtimaat Neuvostoliitto ja Itä-Saksa eivät juhlineet. Salosen takana, lähes neljä minuuttia suomalaiselle häviten, hopealle käveli Espanjan José Marin, joka voitti aiemmin samoissa kisoissa 20 kilometrin kävelyn. Pronssia voitti Ruotsin Bo Gustafsson, joka kaksi vuotta myöhemmin käveli 50 kilometrillä olympiahopealle.

– Kävelin alun tosi varovasti, jonka jälkeen aloin vähitellen lisätä vauhtia. Se vähän yllätti, että ensimmäiset suosikit alkoivat väsähtää jo parinkympin kohdalla. Oma huippuvauhtini oli kolmenkympin ja neljänkympin välillä. Siinä sain kärjen kiinni ja menin ohi. Loppumatkan aikana pystyin tarkkailemaan tilannetta, koska tuntui, että voimia oli vielä hyvin jäljellä, Salonen kertaa.

Vaikka hän oli kävellyt 1976 MM-kävelyiden pronssille, oli Euroopan mestaruus yleisurheilua seuraavalle Suomelle pieni yllätys. EM-kisoihin lähdettäessä Salonen ei ollut asettanut itselleen mitalitavoitteita.

– Lähdin aina kisoihin tekemään sen päivän maksimisuorituksen. Tiesin harjoitelleeni hyvin ja uskoin, että oma suoritustasoni on niin hyvä, että menestyminen on mahdollista.

EM-kulta jäi Salosen ainoaksi arvokisavoitoksi. Lähellä maailman huippua hän käveli myöhemminkin, mutta niin Helsingin MM-kisoissa kuin Los Angelesin olympialaisissakin oli tyytyminen neljänteen sijaan. Kansainvälinen ura päättyi 1988 Soulin olympialaisiin.

– Minun piti lopettaa jo Los Angelesin jälkeen, mutta kahden neljännen sijan jälkeen ajattelin, että voin vielä jatkaa. Vuonna 1986 olin viides EM-kisoissa, mutta sen jälkeen pari viimeistä vuotta olivat vammojen sävyttämiä, Salonen muistelee.

– Minulle ei jäänyt urasta mitään hampaankoloon. Totta kai mitaleja voisi olla enemmänkin, mutta ei sillä tänä päivänä ole mitään merkitystä, Salonen painottaa.