Leffassa: Onnistunut elokuva räpin historian olennaisesta palasesta
1980-90-lukujen taitteessa turkulaisella keskiluokkaisessa asuinalueella räp oli puraissut useampaakin ala-asteikäistä. Kaksi bändiä oli ylitse muiden. Toinen oli Public Enemy ja se toinen N.W.A. Ice Cube ja Eazy-E olivat kovia jätkiä, kun Anakonda-elokuva oli vielä vain pahaa painajaista. Comptonin todellisuus tosin oli itäisestä Turusta aika kaukana. Varissuollekin oli matkaa yli kilometri.
Silti N.W.A.:n musiikki sulautui osaksi dna:tani. Senpä takia bändin tarinan niputtava Straight Outta Compton herätti toisaalta kovat odotukset ja toisaalta pelkona oli, että elokuva ei tekisi oikeutta musiikillaan historiaan jääneelle bändille, jonka lyhyen elinkaaren aikana ehti tapahtua yhtä ja toista.
N.W.A.:n tarinassa olisi pariinkin elokuvaan ainesta. Ei siis ihme, että kestoa elokuvalla on yli kaksi ja puoli tuntia. Mikä tietenkin lisäsi pelkoja. Kuinka monta hyvää yli kaksi ja puoli tuntia kestävää musiikkielämäkertaa on tehty? Aivan.
Ei Straight Outta Comptonkaan täydellinen napakymppi ole, mutta varsin hyvä elokuva se on, ainakin jos sydämessä on edes pieni herkkä paikka N.W.A.:lle.
Elokuvan päähenkilöiksi nousevat Eazy-E (Jason Mitchell) ja Ice Cube (O'Shea Jackson Jr., joka muuten on aidon Ice Cuben poika). Sen sijaan Dr. Dretä esittävä Corey Hawkins ja muu N.W.A.-poppoo jää hieman statisteiksi siitäkin huolimatta, että elokuvaan on sisällytetty Dren pikkuveljen kuolema. Elokuva hengittää Eazyn ja Ice Cuben dynamiikan kautta. Kaksikon veljellinen ystävyys, välien viileneminen, Ice Cuben ero N.W.A.:sta, laulujen kautta käyty sota ja sotakirveen hautaaminen muodostavat tukevan selkärangan elokuvalle.
N.W.A.-elokuvalla on herkulliset lähtökohdat senkin vuoksi, että 90-luvun taite oli Los Angelesissa mielenkiintoista aikaa muun muassa jengisotien ja vuoden 1992 rotumellakoiden vuoksi. Näitäkin N.W.A.:n tarinassa sivutaan, mutta vain pintapuolisesti. Sinänsä ratkaisu on perusteltu, mutta osaltaan se sekoittaa elokuvan etenemistä.
Pitkästä kestostaan huolimatta Straight Outta Compton ei juurikaan polje paikallaan. Varsinkin elokuvan ensimmäinen puolisko, aika ennen N.W.A.:n nousua suosioon, on timanttista. Kun riidat ja musiikkibisneksen kiemurat astuvat tarinaan mukaan, elokuva hiukan sakkaa. Sopimusteknisistä asioista riideltäessä olisi tarinaa voitu tiivistää, mutta muutoin elokuva kantaa kestonsa hyvin.
Straight Outta Compton on hyvä elokuva räpille erinomaisen tärkeästä bändistä. Jos omaa vähänkään musiikillista avarakatseisuutta tai kiinnostusta musiikkihistoriaan, on Straight Outta Compton ehdottomasti katsomisen väärti. N.W.A.:ta jossain vaiheessa elämäänsä elokuvaa ei toivottavasti tarvitse edes suositella.


















