Nauravainen pikkutyttö tanssii kotivideolla vaaleat hiukset ja viitta heilahdellen. ”I’ll fly away”, laulaa kantribändi Wheat, Rice & Fries.

– Tuossa olen minä kolmevuotiaana. Esiinnyin lapsena usein äidille, isälle ja nukeille. Ohjelmistoon kuului kaikkea teatterista balettiin. Minulla on geeneissä kova halu antaa jotain itsestäni muille, sanoo musiikin monitaituri Anneliina Koskinen.

– Wheat, Rice & Fries -bändiin kuuluu minun lisäkseni siskoni ja hänen miehensä. Minä laulan ja soitan sähköbassoa. Käytimme 70-luvulla kuvattua kaitafilminpätkää musiikkivideossamme. 

Koskisen molemmat vanhemmat lauloivat ja kotona soitettiin vinyylilevyiltä klassista musiikkia. Kouvolassa lapsuutensa viettänyt tyttö sai oman viulunsa neljävuotiaana. Kasvettuaan hän kävi soitto- ja laulutunneilla. Kaikesta huolimatta Koskisesta ei pitänyt tulla muusikkoa. Lukioaikana hän tähtäsi kielitieteilijäksi.

– Lukion jälkeen lähdin Israeliin opettelemaan hepreaa. Aioin viettää siellä vuoden. Ennen lähtöäni olin ajautunut puolivahingossa Sibelius-Akatemian pääsykokeisiin. Minulle soitettiin Israeliin ja kerrottiin, että minua odotetaan Suomeen opiskelemaan laulua.  

Opiskeluvuosinaan Koskinen löysi vanhan musiikin maailman, joka vei hänet mennessään.

– Esimerkiksi keskiaikainen musiikki on täynnä aukkoja, jotka vaativat improvisoimista. Säveltäjä ei kirjoittanut kaikkea ylös. Koska tyhjää tilaa ei sovi täyttää millä tahansa, vaaditaan taustatutkimusta. Vanhan musiikin arvoituksellisuus kiehtoo minua.

Opettaessaan laulua Perheniemen opistossa Iitissä Koskinen sai kutsun Turkuun. Turun kaupunginteatterissa tarvittiin keskiaikaista musiikkia esitykseen Peuraneito ja sarvikuono. Koskinen vietti kesän Turussa ja ihastui kaupunkiin, jossa keskiaika tuntui väreilevän ilmassa. Hän muutti perheineen pysyvästi Turkuun vuonna 2005.

Turussa Koskinen on tehnyt monenlaista musiikkiin ja esiintymiseen liittyvää työtä. Hän toimii muun muassa opettajana, laulajana, soittajana, äänenhuoltajana ja näyttelijänä. Freelancerin työpäivissä riittää vaihtelua.

– Ainoa varma asia on, että koira pitää kävelyttää joka aamu. Kalenteri muuttuu päivittäin, Koskinen sanoo.

Tällä hetkellä hän työstää muun muassa musiikkia Tehdas Teatterin nukketeatteriesitykseen Paleleva elefantti. Esitys sijoittuu 1200-luvun Lontooseen, joten musiikki on peräisin samalta ajalta. Heinäkuussa musiikkitaituri lähtee Ahvenanmaalle Kastelholman linnaan linnamuusikoksi.

Viisi kyssäriä

Mikä maaliskuussa on parasta?

– Valo. Maaliskuuhun osuu usein myös kirkon paastonaika. Paastonaika merkitsee minulle hiljaisuutta ja oman olemisen peilaamista. Silloin ollaan syvissä vesissä. Olen ortodoksi ja paastoan mahdollisuuksien mukaan.

Kuka tuntee sinut parhaiten?

– Luulen, että Kouvolassa asuva siskoni tuntee minut parhaiten.

Mikä saa sinut hymyilemään?

– Aasi saa minut takuuvarmasti hymyilemään. Aasit ovat minulle tärkeitä, vaikkei minulla ole omaa aasia. Kuulun Suomen Aasiyhdistykseen. Aasi on mielestäni maailman paras eläin.

Mikä on mielipuuhaasi?

– Pohdiskelu. Se liittyy kaikkeen mitä teen. Jos olisi aikaa, voisin istua kaksi viikkoa sohvalla vain pohdiskellen.

Mitkä ovat lempipaikkasi Turussa?

– Tuomiokirkko ja Turun linna. Vanhoissa rakennuksissa voi tuntea historian havinan.