Tuttu kaava, tuttu tulos. Seinäjoen Jalkapallokerho tuli, näki ja voitti maalein 0–1 (0-0). SJK on liigan kuuma joukkue, sillä se otti jo kuudennen perättäisen voiton. Voittomaali syntyi näyttävän vaparikuvion päätteeksi. TPS puolustus avitti maalin syntyä uinahtamalla totaalisesti. SJK on kahlannut läpi kovan kesäkuun pelkillä voitoilla. Vielä keväällä SJK oli lähes samassa kurimuksessa kuin TPS. Peli kulki, mutta pinnoja ei kertynyt plakkariin. SJK käänsi kurssinsa. Kysymys kuuluu pystyykö TPS enää samaan.

Maali: 61. Toni Lehtinen (Richie Dorman) 0-1.

Yleisöä: 2 784.

Kentän kunkku: Justin Moose, SJK. Keskikentän dynamo, parempi painos Wayne Brownista: isompi, taitavampi ja monipuolisempi. Moose pystyy rytmittämään peliä. Hän tietää milloin mennään lujaa ja milloin hidastetaan. Erinomainen pelimanni.

Illan erikoisuus: Yleisöä oli Kupittaalla hienosti, 2 784 katsojaa. Selityksenä oli Aura Cup, jonka takia ottelun alkamisaikaa viivästytettiin tunnilla, jotta junnujoukkueet ehtivät peliin. Juniorit täyttivät katsomon.

Matsin surkeinta: Igor Jovanovic hävisi 100–0 tilanteen, josta Lehtinen survoi pallon maaliin. Nukahdus kävi kalliiksi. Totuuden nimissä on todettava, että Jovanovic oli kuitenkin kotijoukkueen parhaita. Jovanovic pystyy tempokuljetuksiin ja häntä voisi käyttää keskikentällä laitamiehenä. Jovanovic on kyvyiltään liigatasoa. Samaa ei voi sanoa kaikista tepsiläisistä ainakaan perjantain esityksen perusteella.

Tuhlaajapoika: Santeri Peltola, TPS. Brownin kymppipaikan perinyt oma juniori pelaa liian ujosti. Ensimmäisellä jaksolla TPS ei saanut palloa ylös, kun Peltola ei löytänyt tilaa, eikä uskaltanut pyytää palloa. Jos pelintekijä pysyy nakkisuojassa virheitä välttääkseen, joukkue on pulassa. Aineksia on, mutta otteisiin on saatava lisää tempoa, rytmiä ja uskallusta.

Kuka pääsi helpoimmalla?: Mihkel Aksalu, SJK. Vieraiden maalivahti ei joutunut ihmeitä esittämään, eikä torjuntoja kertynyt monta, vaikka TPS painoi lopussa, kuitenkin vain näennäisesti. Pahin tilanne oli ensimmäisellä puoliajalla, kun Eero Tamminen murtautui laidasta läpi Mikko Hyyrysen syötöstä. Aksalu torjui mallikkaasti. Hänen taakkaansa helpotti tiiviisti pelannut SJK:n puolustuslinja. Vaarallisia tilanteita ei päässyt syntymään, vaikka Matti Lähitien otti pikakomennuksella paikan topparina, kun Cedric Gogoua ei pystynyt pelaamaan.

Mitä sanottiin?:

Mika Laurikainen, TPS: Ekalla jaksolla puolustettiin hyvin. Hyökkäämään ei päästy oikeastaan ollenkaan, mutta tehtiin hyvä nousu tokalla. Saatiin peli rullaamaan ja sen olisi pitänyt tuottaa enemmänkin tilanteita. Iso määrä laukauksia, mutta totaalisen vaarallisia ei oltu missään vaiheessa. Voittomaalissa vapaapotkua edelsi virhe. Se on yksityiskohta. Maali oli hyvin tyypillinen TPS:lle tehty maali. Hyvin toteutettu vapaapotku, jossa meidän virhe kostautui aika rankasti. Pystyttiin loppuun saakka painamaan, josta olen tyytyväinen. SJK on huimassa iskussa. Taisteltiin hienosti, mutta olen pettynyt siihen, ettei saatu pistettäkään.

Simo Valakari, SJK: Totta kai tuntuu hyvältä voittaa. Viimeksi hävittiin täällä. Aloitettiin hyvin, liikutettiin hyvin palloa, mutta viimeinen syöttö ei onnistunut. Toisella jaksolla pudotettiin pakkaa, jotta ei ainakaan omissa soi. Sitten saatiin aikaan maali. Ja puolustettiin loppu hyvin. Peliä pitäisi pystyä kehittämään niin, että johtoasemassa pystyttäisiin tekemään toinen maali ja tappamaan ottelu. Olen tosi tyytyväinen voittoon ja jätkien esitykseen.

Analyysi: Toiveajattelu on syytä lopettaa, sillä tilastot eivät valehtele. TPS on päästänyt eniten maaleja (28) ja tehnyt vähiten (9). Lukemat ovat lähes päinvastaiset kuin sarjaa johtavalla HJK:lla, joka on tehnyt eniten (31) ja päästänyt vähiten (8). Kellot soivat kohta TPS:lle, ellei tahti muutu. Eroa toiseksi viimeiseen eli RoPSiin on kuusi pistettä, mikä ei ole vielä mahdottoman paljon. Huonoa on kuitenkin se, että ero on ollut kasvamaan päin. Suunnan on muututtava, mieluummin heti eikä kohta.

Peli SJK:ta vastaan noudatti tuttua kaavaa. Kun TPS sai pelinsä kulkemaan toisen jakson alussa, niin SJK iski. Maali syntyi hienon vapaapotkukuvion päätteeksi. TPS puolustus nukkui ja Toni Lehtinen pääsi sorkaisemaan puolustuksen nenän alta voittomaalin. Kuvio oli harjoiteltu, mutta Lehtisen mukaan se onnistui pelissä paremmin kuin kertaakaan harjoituksissa.

Poikkeuksena kaavasta TPS oli suurissa vaikeuksissa ensimmäisellä puoliajalla, sillä SJK puolusti erinomaisesti keskialueella. Mutta ellei TPS saanut mitään aikaan, niin ei saanut vierasjoukkuekaan. TPS tuli ryminällä toisen jakson alussa, mutta sortui, tuttuun tapaan, puolustusvirheeseen. Oppirahoja maksetaan kalliisti.

Vaikeuksia on monella saralla ja hyvää kerrottavaa varsin vähän. Eero Tamminen väläytteli etenkin ensimmäisellä jaksolla. Tammisella on nopeutta ja hän pystyy vaihtelemaan tempoa niin, että pakki on vaikeuksissa. Tammisen ja Jovanovicin yhteispeli tuotti TPS:n parhaat hyökkäykset. Merkillistä on, että TPS:n hyökkäyskalustosta vain Tamminen pystyy tempokuljetuksiin. Palloa kuskasivatkin ylöspäin puolustajat. Toisella jaksolla Tamminen hiipui. Kuntopohja ei tunnu kestävän tempojuoksuja.

Matej Hradecky katkoi hyvin, mutta syöttöpeli oli epävarmaa. Jesper Brechtel oli näkymättömämpi kuin yleensä. Felipe Aspegren vaikuttaa keskenkuntoiselta. Aspegreniä vastassa oli Timo Tahvanainen, joka vei häneltä pelipaikan SJK:ssa. Syy kävi selväksi. Tahvanainen oli kaksinkamppailuissa selvästi vahvempi.

TPS loi lopussa painetta, mutta vain näennäisesti. Vaarallisia tilanteita ei luotu. Laukauksia oli paljon, mutta suurin osa, kymmenen, painui ohi maalin.

TPS: Jukka Lehtovaara; Igor Jovanovic, Alex De John, Miro Tenho, Sami Rähmönen; Felipe Aspegren (61. Juho Lehtonen), Matej Hradecky (81. Thomas Agyiri), Jesper Brechtel, Santeri Peltola, Eero Tamminen (77. Ville Starck); Mikko Hyyrynen.

SJK: Mihkel Aksalu; Timo Tahvanainen, Matti Lähitie, Zeljko Savic, Richie Dorman; Akseli Pelvas (66. Juho Lähde), Justin Moose, Johannes Laaksonen, Wayne Brown, Gert Kams; Toni Lehtinen (90. Teemu Penninkangas).

Erotuomari: Jari Järvinen.

Varoitukset: Agyiri, TPS.