Liikemies Toivo ”Topi” Sukari aikoo juhlistaa 60-vuotispäiviään Maskussa ja Lempäälän Ideaparkissa.

– Pikkupojasta asti olen ollut sellainen, että jos tehdään jotakin, tehdään suuresti. Ideaparkiin on tilattu 10 000 palan syntymäpäiväkakku. Olen siellä 5. huhtikuuta koko päivän paikalla ja jokainen, joka haluaa, voi tulla juttelemaan. Maskun Maratonin lastenpäivänä 12. huhtikuuta jaan lastenlasteni kanssa lohikeittoa Maskun Kalustetalon pihalla. En kaipaa ollenkaan sen tyyppistä, että viralliset lähetystöt tulevat jonossa kukkapuskan kanssa onnittelemaan, vaan mieluummin olen kansan keskellä, sanoo Sukari, joka täyttää 60 vuotta 8. huhtikuuta.

Sukari kertoo mielellään vaikkapa sohvakalustosta, jonka keskustelukumppanin kotiin ostettiin suoraan pakettiautosta 1970-luvulla. Sukari, hänen isänsä ja serkkunsa kiersivät Satakuntaa parhaimmillaan kolmella autolla myymässä huonekaluja. Niitä ostettiin monessa maalaiskylässä lähes joka savuun. Tästä kehittyi Maskun Kalustetalo -myymäläketju.

– On tärkeää kuunnella asiakkaita. Näin olemme Maskussa pystyneet olemaan aina ajan hermolla, hän arvioi.

Ennen huonekalukauppiaaksi ryhtymistä Sukari ehti yrittää monenlaista.

– Ajattelin, etten pysty jatkamaan isän pientilaa tai sahahommaa, koska olen niin lahjaton. Minulla ei ollut koulumenestystä enkä päässyt opiskelemaan kaupallista alaa. Minulla oli kuitenkin intohimo tekemiseen ja yrittämiseen. Ensimmäinen yritykseni oli, kun tein vihtoja ja yritin myydä niitä yleisiin saunoihin. Se ei ollut menestystarina: En malttanut asetella oksia siististi, vaan vedin ne molemmista päistä poikki, Sukari tunnustaa.

Mansikanviljely ei lyönyt leiville, mutta joulukuusikauppa sujui paremmin. Sitä Sukari harjoitti serkkunsa ja isänsä kanssa useana talvena. Kesäisin nuori Sukari kasvatti sikoja ulkosalla. Näistä yrityksistä tulivat ensimmäiset onnistumiset. Seuraava hanke muovasi Suomen karttaa uuteen uskoon.

– Moni ui Sukarin rakentamassa järvessä. Ostin Taivassalosta kolme 50 hehtaarin aluetta, kaivoin sinne kolme isoa tekojärveä ja myin niiden rannoilta mökkitontteja. Monella on mökki siellä edelleen. Kiinteistöliiketoimintani sai alkunsa tästä.

Sukari sanoo olleensa aina rohkea riskinottaja. Vaikea paikka tuli eteen 1990-luvun laman aikana, kun Maskun Kalustetalon iso valuuttalaina tuplaantui ensin kerran ja sitten toisenkin kerran. Pankki vaati Sukaria kiinnittämään sekä perheen kodin että kesämökin velan vakuudeksi.

– Tilanne oli tiukka. Laskuniput olivat korkeat, ja maksoin huonekalutehtaiden saatavat erissä. Stressi oli niin kova, että koin jonkinlaisen burn outin ja menetin ääneni, Sukari muistelee.

Äänihuulia leikattiin kaikkiaan kolme kertaa, ja sen jälkeen tarvittiin vielä kuntoutusjakso pillillä veteen puhallellen ennen kuin puhekyky palasi. Kantava ja terävä ääni ei tullut koskaan entiselleen.

– Minulle sanottiin, että joudun jäämään eläkkeelle. Niin ei käynyt, koska olin sitkeä ja kuntoutin itseni. Lopetin samalla tupakanpolton ja aloitin juoksemisen, jonka avulla sain itseni huippukuntoon. Terveys on suuri lahja. En edelleenkään tarvitse verenpaine- tai kolesterolilääkkeitä. Tällä tavoin vastoinkäyminen kääntyi lopulta hyväksi.

Sukari on juossut noin viitisentoista maratonia ja juoksee edelleen 2–3 lenkkiä viikossa. Kymmenen vuotta sitten hän perusti oman juoksutapahtuman, Masku Maratonin, jonka pidetään tänä vuonna 11. kerran urheiluseura Maskun Katajan järjestämänä. Sukari aikoo itse juosta tapahtumassa puolimaratonin.

– Parhaina vuosina juoksin puolitoista tuhatta kilometriä vuodessa ja edelleen yli tuhat kilometriä vuodessa. En enää tavoittele huippuaikoja, mutta vieläkin minulla on tavoite. Kuulun myös miesporukkaan, joka kokoontuu kerran viikossa lenkkeilemään. Äijät ovat vanhentuneet, ja monen askel on lyhentynyt. Tärkeintä onkin se, että porukassa voi puhua vapaasti.

– Olen elänyt ihan loistavan hyvän elämän. Olen saanut kokea ja nähdä paljon ja tavata monenlaisia ihmisiä. Bisnekseni ovat rönsyilleet moneen suuntaan. Kaikki ideani eivät ole onnistuneet, ja joskus ne on toteuttanut joku muu. Olen usein kertonut ideoistani julkisuudessa jo ennen, kuin niiden toteutuminen on varmistunut. Jos hanke sitten on peruuntunut, se on näyttänyt epäonnistumiselta, vaikka itse en koe asiaa niin. Olen ollut liiankin innostunut ja avoin, Sukari arvioi.

Sukari ei enää tee 10–16-tuntista työpäivää, kuten ennen.

– Keskityn nykyään perheyhtiön kehittämiseen hallituksessa enkä ole mukana operatiivisessa toiminnassa. Koen kuitenkin kunnia-asiakseni pitää huolta siitä, että kuluttajilla on jatkossakin mahdollisuus hankkia laadukkaita huonekaluja edullisesti ja vaivattomasti kotimaiselta toimijalta.

– Asiani ovat erittäin hyvin: minulla on viisi tervettä lasta, 11 lapsenlasta ja erittäin hyvät välit lasteni äitiin Eevaan. Isänä olen ollut kiltti, mutta liian vähän paikalla. Lasten lapsuusvuodet olivat työntäyteisiä, ja kasvattaminen jäi pääosin Eevan tehtäväksi. Kun itse olin lapsi, ei vanhemmilla ollut tapana viettää erikseen aikaa lasten kanssa, vaan he olivat mukana työnteossa tilalla. Olen varmaankin noudattanut omalta isältäni saamaani mallia, Sukari pohtii.

Sukarin 88-vuotias isä elää edelleen itsenäisesti Raisiossa, ja Topi käy häntä tapaamassa viikoittain. Sukari noudattaa yksityiselämässä ja bisneksessä samaa periaatetta: siltoja ei pidä polttaa.

– Jos alkaa luulla itsestään liikaa ja unohtaa joukkuepelin, ei tuloksesta tule hyvää eikä se anna itsellekään. Ei täällä kukaan yksin pärjää.

Sukari asuu senioritalossa rollaattorin kanssa kulkevien mummojen ja pappojen naapurina. Hän ei silti ole itse vielä jäämässä eläkkeelle. Hän uskoo, että vuodesta tulee hyvä vuosi.

Menestyksensä avaimena Sukari pitää myönteisen ja nöyrän asenteen ohella kykyä pelkistää ja nähdä asioiden ytimeen. Kun joku muu näkee asiassa 50 eri lähestymiskulmaa, Sukarin mielestä tärkeitä kohtia on kenties vain kolme. Muihin ei kannata uhrata aikaa.

– Olennaiseen keskittyminen on tärkeää yrittäjälle. Melkein kaikki asiat, joita olen kehittänyt, ovat olleet pelkistettyjä. Jos alkaa miettiä hirveästi vaihtoehtoja, sydän unohtuu siitä. Ja sydän, se on tärkeä. Sen on oltava paikallaan.

– Jossakin kohtaa teen vielä kirjan. Kohdistan sen nuorille, joilla on usein heikko itsetunto, kuten minullakin oli. Kirjani perusajatus on, että kuka tahansa voi olla menestyjä. Jos ei ole koulutusta tai kannustusta, pitää tehdä jotakin, josta saa pienenkin onnistumisen. Usko omaan itseen tulee tekemisen kautta, ja usko voi siirtää vuoria.

Toivo Sukari:

• Syntynyt 8.4.1954 Karjalan kunnassa, joka kuuluu nykyään Mynämäkeen.

• Isä pienviljelijä ja yrittäjä, jolla oli muun muassa pieni saha. Seitsemän sisarusta.

• Lopetti koulun ja aloitti yrittäjän uran 15-vuotiaana.

• Tärkeimmät yritykset Maskun Kalustetalo Oy, jonka omistaa yhdessä Eeva Sukarin kanssa, perustettu 1983, ja liikekeskus Ideapark Lempäälässä, avattu 2006.

• Lapset Pekka, Hanna, Kaisa, Veera ja Juho. 11 lastenlasta.

• Ollut mukana muun muassa MTV3:n Leijonan kita -televisiosarjassa 2007.

• Siirtyi Maskun Kalustetalon hallituksen puheenjohtajaksi viime vuonna.

• Juhlii 60-vuotispäiväänsä kakkukahvien merkeissä Ideaparkissa 5. huhtikuuta kello 10–16 ja jakaa lastenlastensa kanssa lohikeittoa Masku Maratonin lastenpäivänä 12. huhtikuuta Maskun Kalustetalon pihalla Maskussa kello 11–17. Ei muuta vastaanottoa.