Hieman yli kuusi prosenttia Suomessa asuvista 15–74-vuotiaista koki viime vuonna vähintään läimäisyn käsittävää väkivaltaa. Väkivallan uhriksi joutuneiden osuus on pysynyt samalla tasolla jo pitkään.

Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti selvitti keväällä suomalaisten rikosuhrikokemuksia. Kansalliseen rikosuhritutkimukseen vastasi 7 691 Suomessa vakituisesti asuvaa.

Naiset joutuivat väkivallan uhriksi miehiä useammin. Vähintään läimäisyn käsittävää väkivaltaa koki yli seitsemän prosenttia naisista ja viisi prosenttia miehistä. Naisia myös uhkailtiin väkivallalla miehiä useammin.

Naisiin kohdistuva väkivalta tapahtui tyypillisesti kotona tai työssä. Miehet kokivat väkivaltaa useimmiten julkisilla paikoilla.

Nuoret kokivat fyysistä väkivaltaa vanhempia ikäryhmiä enemmän. Alle 25-vuotiaista noin joka kymmenes oli joutunut vähintään läimäisyn käsittäneen väkivallan uhriksi edellisen vuoden aikana.

Väkivallan uhriosuuksissa ei ole kuitenkaan tapahtunut juurikaan muutoksia vuonna 2012 uudistetun Kansallisen rikosuhritutkimuksen mittaushistorian aikana.

– Jos tilannetta tarkastellaan aiempien uhritutkimusten valossa, niin väkivallan uhriosuudet eivät ole muuttuneet sitten 1980-luvun. Varsinkin perusmuotoisen väkivallan osalta puhutaan vakiintuneesta ilmiöstä, jossa väestötasoiset muutokset ovat hyvin hitaita ja maltillisia, sanoo yliopistonlehtori Matti Näsi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista tiedotteessa.

Noin joka viides kotitalous joutui omaisuusrikoksen kohteeksi. Kotitalouksiin kohdistuvat omaisuusrikokset vähenivät 2010-luvun puolivälin jälkeen. Viime vuosina taso on pysynyt vakaana. Yleisimpiä ovat yhä polkupyörävarkaudet ja autoihin kohdistuvat vahingonteot.

Yksityishenkilöitä huijattiin useimmiten tavaroiden ja palvelujen ostamisessa. Ostohuijaukset ovat myös lisääntyneet viime vuosina.

– Ostohuijausten uhriosuuden kasvu heijastelee varmasti osin kuluttajakäyttäytymisen muutoksia. Verkko-ostosten yleisyys on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja se osaltaan vaikuttaa riskiin joutua myös erilaisten huijausten uhriksi, Näsi kertoo.

Verkkorikollisuuden kehityskulut ovat kuitenkin monitasoiset. Verkkohäirinnän uhriksi joutuneiden osuus on ollut selvästi laskusuuntainen viime vuosina. Haittaohjelmasta laitteellaan kertoi viisi prosenttia vastaajista. Vuonna 2021 osuus oli lähes kaksinkertainen.

Harvinaisemmat verkkorikokset sen sijaan pysyivät ennallaan. Tietojenkalastelun vuoksi tietojaan on luovuttanut noin prosentti vastaajista kaikilla mittauskerroilla.

Noin 40 prosenttia vastaajista raportoi pelänneensä verkkorikoksen uhriksi joutumista edeltäneen vuoden aikana. Vuoteen 2021 verrattuna osuus on laskenut lähes 20 prosenttiyksikköä.

– Tähän vaikuttanee osaltaan media ja missä määrin erilaisista verkkouhista kirjoitetaan. Vuoden 2021 tuloksiin on saattanut myös vaikuttaa syksyllä 2020 ilmi tullut Vastaamon tietomurto. Kyse on myös hieman abstraktimman tason uhasta, joten se voi olla alttiimpi ajalliselle vaihtelulle, Näsi toteaa.

Noin 30 prosenttia vastaajista ilmoitti pelänneensä väkivallan uhriksi joutumista kodin ulkopuolella vähintään kerran edeltäneen vuoden aikana. Useimmat kokevat silti oman asuinalueensa turvalliseksi. Turvattomina pidettyjen paikkojen välttely ei ole lisääntynyt. Myös työpaikka- ja perheväkivallan pelko on pysynyt ennallaan.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)