Julkisuudessa on käyty keskustelua venäläisten turvapaikkahakemuksista sekä Maahanmuuttoviraston niihin tekemistä päätöksistä ja niiden perusteista. Venäjän kansalaisten turvapaikkahakemusten käsittelyssä ei ole tapahtunut linjausmuutoksia, jotka ohjaisivat myönteisten ja kielteisten päätösten jakaumaa.

Maahanmuuttovirasto kertoo ratkaisevansa kaikki turvapaikkahakemukset yksilöllisesti hakijan kotimaasta riippumatta kansainvälisten pakolaisoikeudellisten standardien mukaan. EU:n asetukset, kansallinen lainsäädäntö ja hallinto-oikeuksien luoma oikeuskäytäntö määrittävät periaatteet viraston päätöksenteolle. Euroopan unionissa on kesäkuussa aloitettu soveltamaan uutta muuttoliike- ja turvapaikkasopimusta, jonka myötä turvapaikkahakemusten käsittelyssä siirrytään myös entistä yhtenäisempään järjestelmään.

– Euroopan unionissa on yhteiset kriteerit ja maatieto turvapaikkahakemusten käsittelyyn sekä hakijan esittämän näytön ja sen uskottavuuden arvioinnille. Tämä koskee niin Venäjän kansalaisia kuin muitakin hakijakansallisuuksia, oikeuspalveluiden johtaja Johanna Waal kertoo tiedotteessa.

Virasto käyttää siis venäläisten osalta samoja standardeja ja kriteereitä kuin muidenkin hakijakansallisuuksien kohdalla. Tähän sisältyy esimerkiksi se, millaiset teot katsotaan vainoksi tai perustelluksi vainon peloksi, miten hakijan esittämän näytön arviointi toteutetaan sekä miten turvapaikkatutkinnan näyttötaakka jakautuu hakijan ja viranomaisen välillä.

Venäjää koskeva maatieto on Maahanmuuttoviraston mukaan perusteellista, ajantasaista ja jatkuvasti päivittyvää. Virasto seuraa säännöllisesti myös muiden EU-valtioiden päätösjakaumaa. Venäläisten saamien myönteisten turvapaikkapäätösten osuus Suomessa on lähellä eurooppalaista keskiarvoa, sijoittuen hieman sen yläpuolelle. Maahanmuuttoviraston soveltamisohjeet ja Venäjää koskeva maatieto ovat julkisesti saatavilla viraston verkkosivuilla.

Turvapaikan voi saada, jos hakijalla on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan vainotuksi hänen alkuperänsä, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Lisäksi edellytetään, että hän ei voi pelkäämänsä vainon vuoksi turvautua kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa viranomaisten suojeluun.

Turvapaikanhakijan tulee tuoda itse esille omat henkilökohtaiset perusteet, jotka osoittavat, että hän on vaarassa joutua vainon kohteeksi kotimaassaan. Venäjän kohdalla turvapaikan myöntämisen näyttökynnys ei ylity vain sen perusteella, että maan viranomaisen tiedetään yleisesti olevan arvaamaton tai hakijan toiminta on yleisesti laitonta kyseisessä maassa.

– Esimerkiksi asevelvollisuus, sotaan joutuminen, seksuaalivähemmistään kuuluminen tai matalan profiilin oppositiotoiminta Venäjän kaltaisessa autoritäärisessä maassa ei itsessään ole kansainvälisen suojelun peruste. Turvapaikkaa varten kansainvälisen pakolaisoikeudellisen kynnyksen perustellulle pelolle tulee aina ylittyä, Waal kertoo.

Vain poikkeustapauksissa pelkkä viittaus valtion yleisiin oloihin tai johonkin ryhmään kuuluminen itsessään mahdollistaa turvapaikan myöntämisen. Esimerkki tällaisesta tilanteesta on Afganistan naisille ja tytöille. Venäjän kansalaisten osalta tällainen arviointikynnys ei maatiedon valossa ole ylittynyt Suomessa tai muissa EU:n jäsenvaltioissa. Tällöin on hakijan vastuulla osoittaa uskottavasti, että vaino tai perusteltu pelko vainosta on hänen tilanteessaan riittävän todennäköistä muunkin näytön perusteella.

Kun hakija on tuonut esille, millä perusteilla hänelle tulisi turvapaikka myöntää, Maahanmuuttovirasto arvioi onko hakija todellisessa ja perustellussa vaarassa joutua vainon tai vakavan haitan kohteeksi. Arvio perustuu muun muassa hakijan kertomukseen, esitettyyn selvitykseen ja ajantasaiseen monista eri kansainvälisistä lähteistä kerättyyn maatietoon.

– Ymmärrämme, että hakijan näkökulmasta näytön selvittäminen ja arviointi voi tuntua epäluottamuksen osoitukselta, mutta se on tärkeä osa turvapaikkapäätöksentekoa, Waal sanoo.

Viranomaisella ei ole myöskään mahdollisuutta myöntää turvapaikkaa esimerkiksi siksi, että se toimisi vastatoimena jonkin valtion tuomittavalle politiikalle tai tukitoimena kansalaisyhteiskuntatoimijoille, jos hakija ei muuten täytä pakolaisaseman myöntämisen edellytyksiä.

Hakijoiden oikeusturvaa varmistaa se, että kielteisen päätöksen voi saattaa riippumattoman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi. Tätä oikeutta hakijat käyttävät laajasti.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkapäätöksen ja valitusastekäsittelyn välillä on voinut kulua pitkä aika. Joissakin tapauksissa hakijan tilanne on tällöin voinut muuttua viraston päätöksen jälkeen joko täysin hakijasta riippumattomista syistä esimerkiksi lähtömaan tilanteen muututtua tai hakijasta itsestään johtuen, esimerkiksi hänen aktivoiduttuaan näkyvällä ja julkisella tavalla poliittisesti.

– Turvapaikkapäätöksemme ovat pysyneet pääsääntöisesti muuttumattomina. Niitä on palautettu vuosittain vain noin viisi prosenttia kaikista valitetuista päätöksistä. Näistä valtaosa johtuu hakijan esittämistä uusista perusteista tai selvityksistä. Turvapaikkapäätöksemme vastaavat hyvin oikeuskäytäntöä ja EU-maiden keskimääräistä päätöskäytäntöä, Waal kertoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)