Työnantajille esitetään uutta laiminlyöntimaksua tilanteisiin, joissa työaika-asiakirjoissa on puutteita. Esitys perustuu ministerivaliokunnan linjaukseen, jonka tarkoituksena on erityisesti työperäisen hyväksikäytön torjunta. Suomen Yrittäjät pitää esitysluonnosta osittain ongelmallisena.

– Muutos alentaisi sanktiokynnystä myös tilanteissa, joissa työntekijöille ei ole aiheutunut minkäänlaista vahinkoa. Se myös kohtelisi yrityksiä epäyhdenvertaisesti, johtaja Atte Rytkönen-Sandberg sanoo tiedotteessa.

Työ- ja elinkeinoministeriö on lähettänyt lausunnoille luonnoksen hallituksen esitykseksi, jolla säädettäisiin työnantajille hallinnollinen seuraamus työvuoroluetteloa sekä työaika- ja vuosilomakirjanpitoa koskevista laiminlyönneistä. Laiminlyöntimaksun määräisi työsuojeluviranomainen ja sen määrä olisi enintään 10 000 euroa. Esitystä on valmisteltu erittäin nopeassa aikataulussa pääosin virkatyönä.

– Esityksen taustalla on kannatettava ajatus etenkin ulkomaalaisiin työntekijöihin kohdistuvaan hyväksikäyttöön puuttumisesta. Laiminlyöntimaksun kohteeksi voisi kuitenkin johtua myös sellaisista puutteista työaika-asiakirjoissa, joista ei ole aiheutunut työntekijöille vahinkoa. Tällaista sanktioautomaattia ei pidä luoda, Rytkönen-Sandberg sanoo.

Esityksen mukaan laiminlyöntimaksua ei määrättäisi, jos laiminlyönti on kokonaisuutena arvioiden vähäinen, maksun määrääminen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta tai laiminlyönti johtuu pätevästä syystä.

– On epäselvää, saisiko työnantaja laiminlyöntimaksun esimerkiksi tilanteessa, jossa työvuoroluettelo puuttuu, koska työntekijät saavat käytännössä määrittää itse työaikansa. Ehdotettu sääntely jättää viranomaiselle runsaasti tulkinnanvaraa, johtava asiantuntija Albert Mäkelä sanoo.

Nykyisin työaika- ja vuosilomakirjanpitoa sekä työvuoroluetteloa koskevat laiminlyönnit on kriminalisoitu. Esityksen mukainen hallinnollinen laiminlyöntimaksu säädettäisiin rikosseuraamusten rinnalle. Samasta teosta ei voitaisi esityksen mukaan määrätä laiminlyöntimaksua ja rikosoikeudellista seuraamusta.

– Työlainsäädännössä ei ole tavanomaista, että tietystä laiminlyönnistä voi seurata joko rikosoikeudellinen tai hallinnollinen seuraamus. Työnantajan kannalta voi olla melko sattumanvaraista, millainen prosessi laiminlyönnistä käynnistyy, Mäkelä sanoo.

Esitystä on perusteltu muun muassa sillä, ettei viranomaisilla ole riittäviä resursseja asioiden selvittämiseen rikosprosessissa.

– Resurssien puute ei ole kestävä perustelu sanktiokynnyksen tuntuvalle alentamiselle. Rikosprosessin tarkoituksena on selvittää ja rangaista tilanteet, joissa on menetelty erityisen moitittavasti. Rikosseuraamuksia on pidettävä riittävinä. Esityksen oikeasuhtaisuutta ei ole kunnolla perusteltu ja ylipäänsä seuraamusjärjestelmän muutoksia ei pitäisi valmistella näin hätäisesti, Rytkönen-Sandberg toteaa.

Työsuojeluviranomainen voisi käyttää myös muita toimivaltuuksiaan laiminlyöntimaksun määräämisen lisäksi. Työsuojeluviranomainen voi tarvittaessa sakon uhalla velvoittaa työnantajaa korjaamaan työaika-asiakirjoihin liittyvät puutteet.

– Esitys loisi työsuojeluviranomaiselle rankaisijan roolin, kun tähän asti viranomaiselta on voitu odottaa ensisijaisesti ohjaavaa ja korjaavaa otetta. Esityksessä pitäisi huomioida myös työsuojeluviranomaisen nykyisten toimivaltuuksien käyttö, Rytkönen-Sandberg toteaa.

Työehtosopimuksilla on usein poikettu työvuoroluetteloa koskevasta säännöksestä. Näissä tilanteissa työsuojeluviranomainen ei valvo järjestäytyneitä työnantajia, eikä järjestäytyneelle yritykselle voitaisi määrätä myöskään laiminlyöntimaksua. Laiminlyöntimaksu koskisi näissä tilanteissa siten vain työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella noudattavaa järjestäytymätöntä työnantajaa.

– Esitys asettaisi työnantajat järjestäytymisen perusteella osittain erilaiseen asemaan laiminlyöntimaksun suhteen. Voi kysyä, onko tämä työehtosopimusjärjestelmän ominaisuuksista johtuva lopputulos täysin perusteltu, Rytkönen-Sandberg sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)