Fuugan johtaja Samppa Rinne nimettiin pestiinsä reilu vuosi sitten. Ennen Fuugan johtajan pestiä Rinne toimi Helsingissä Kulttuuritehdas Korjaamon johdossa. Hän on myös työskennellyt Tampere-talon ja Lahden Sibeliustalon ohjelmapäällikkönä. Onko siis liioiteltua sanoa, että Fuuga toi miehen Turkuun?

– Ei ollenkaan. Kyllä se näin on ihan konkreettisesti. Fuuga on hieno mahdollisuus olla mukana jotain uutta ihan alusta asti, toteaa Aurajokirannassa toimintansa syksyllä aloittavan musiikkitalon johtaja.

Muutama kuukausi ennen avajaisia talon muodot alkavat hahmottua myös sisältä. 1300-paikkaiseen pääsaliin ja 350-paikkaiseen Ateljee-saliin pyritään Rinteen mukaan saamaan hyvin monimuotoista musiikkia. Fuugan ensimmäiseksi toimintavuodeksi toistaiseksi julkaistut konsertit piirtävät suuntaviivoja sille, että ainakin alku on monimuotoinen.

– Fuugan ympärille on tarkoitus saada monipuolisia yleisöjä ja monia musiikkigenrejä. Se on yksi näkymä, minkä kautta voimme Fuugan kanssa onnistua. Ensi vuoden vappuna meille on tulossa Berliinin filharmonikot. Se kertoo jotain siitä, mille tasolle rima on asetettu, Rinne toteaa.

Akustiikkaan on panostettu Fuugan suunnittelussa paljon ja molemmat salit kestävät akustiikan suhteen vertailun minkä tahansa maailman konserttitalon kanssa. Musiikillisten mahdollisuuksien lisäksi Rinne uskoo, että Fuugasta tulee talo, jossa voi viettää aikaa, vaikka ei konsertteihin olisikaan tulossa.

– Pääsali itsessään on yksi hieno juttu, mutta kyllä minä odotan paljon kattoravintolalta ja oleskelualueilta, jotka ovat kaikille kaupunkilaisille avoimia, vaikka ei tulisikaan tänne tapahtuman takia.

– Ylipäätään on hienoa, että Turku menee vastavirtaan, kun kulttuuria niukennetaan monessa paikassa. Fuuga tähtää tosi korkealle. Sieltä kumpuavat myös talon mahdollisuudet, Rinne luonnehtii.

Uutuudenviehätys houkuttelee varmasti sekä yleisöä että esiintyjiä aluksi, mutta jotta Fuugan tulevaisuus on ruusuinen myös vuosien ja vuosikymmenten päästä yleisöä täytyy saada houkuteltua myös Turun ulkopuolelta.

– Berliinin filharmonikot osoittavat, että kiinnostavien kansainvälisten nimien saaminen Turkuun on mahdollista. Ohjelmisto muodostaa sen selkärangan. Jos onnistumme luomaan kiinnostavan ohjelman, yleisö tulee myös.

Yksi potentiaalinen haaste on Fuugan koko. 1300-paikkainen pääsali on osalle muuten potentiaalisista artisteista liian pieni. Esimerkiksi Wienin Musikverein, joka on akustiikaltaan yksi Fuugan verrokkitaloista, vetää 1700 henkeä.

– Geopolitiikka on yksi haasteemme ja kapasiteetti tuo oman jännitteensä, mutta on erilaisia keinoja kapasiteetin aiheuttamien haasteiden taklaamiseen. On esimerkiksi kiinnostavaa nähdä, saammeko hyödynnettyä Fuugan kohdalla artistien residenssimallia, jossa olisikin yhden konsertin sijaan pitkä konserttien sarja.

Ilkka Lappi