Turun kaupunginvaltuusto päätti viime maanantaina äänin 36–31, että kaupunkiin rakennetaan raitiotie. Kokous oli kestänyt lähes viisi tuntia, kun päästiin äänestämään Juha Anttilan (ps.) hylkäysesityksestä. Tunnelma lässähti hetkeksi. Ei riemunkiljahduksia, ei vastustajien mutinoita. Harva tajusi heti, että tämä oli tässä. Mitään toista äänestystä ei enää tarvittu.

Kokous jatkui, loput asiat käytiin läpi pikapikaa. Vasta sen jälkeen voittajat aplodeerasivat.

Miten tässä näin kävi? Vielä päivää ennen kokousta vastustajat olivat niskanpäällä. Tilanne muuttui, kun Terhi Vörlund-Wallenius (vihr.), skeptikko, jäi pois kokouksesta ja tilalle marssi varavaltuutettu Matti Vähä-Heikkilä (vihr.), kannattaja. Tilanne oli silti yhä täpärä. Muhiadin Hersi (vas.), epäilijä, puhui kuin vastustaja mutta ilmoittautui kannattajaksi. Todellinen yllätyskäänne oli se, että raitsikan vastustajana valtuustoon noussut Elina Ruohonen (kok.) pyysi äänestäjiltään anteeksi sitä, että oli muuttanut mieltään. Hän kannattikin raitiotietä. Viimeinen niitti oli se, että pitkän linjan demari Timo Nurmio, vastustaja, kertoi, ettei pysty äänestämään SDP:n ryhmäpäätöstä vastaan. Hän äänestikin puolesta. Se oli siinä.

Puhetta piisasi. Paco Diop (vas.) käytti viisi (!) puheenvuoroa vastustaakseen raitiotietä, Riku-Mikael Leppänen (ps.) neljä. Selväksi kävi mutta vähempikin olisi riittänyt.

Mutkia on yhä matkassa. Päätös on ehdollinen. Toteutukseen ei ryhdytä ilman valtion tukea. On myös todennäköistä, että päätös testataan vielä hallinto-oikeudessa.

Avautuuko raitiotiestä Turulle paratiisi, kuten pappismies Ville Auvinen (kd.) tulkitsi kannattajien puheita? Tuskin. Tai johtaako päätös taloudelliseen kadotukseen, kuten moni vastustaja tuntui ajattelevan? Tuskin.

Raitiotie ei tee sitä eikä tätä. Ratkaisevaa on, mitä koko kansantaloudelle tapahtuu. Ilman talouskasvua raitiotie ei pelasta Turkua. Ilman talouskasvua Turku joutuu vaikeuksiin joka tapauksessa.

Lasse Virtanen