Moni suomalainen ajattelee sydämen vajaatoiminnan olevan vain iäkkäiden vaiva tai luonnollinen osa ikääntymistä. Todellisuudessa kyse on vakavasta sydämen sairaustilasta, jonka ensioireet voivat hiipiä arkeen huomaamatta.

Sydämen vajaatoiminta ei kuulosta dramaattiselta sairaudelta, mutta sen ennuste on monin paikoin huonompi kuin useiden syöpäsairauksien. Kardiologian erikoislääkäri Harri Hietasen mukaan suurin haaste ei ole hoidon puute, vaan se, että potilaat hakeutuvat tutkimuksiin liian myöhään.

– Sydämen vajaatoiminta ei ole harmiton vaiva. Ilman hoitoa ennuste on huono, mutta oikea-aikaisella hoidolla voidaan pidentää elinikää ja parantaa elämänlaatua merkittävästi, Hietanen sanoo tiedotteessa

Aiemmin sydämen vajaatoiminta liittyi usein sydäninfarktiin, joka vaurioitti sydänlihasta pysyvästi. Infarktien hoito on kuitenkin kehittynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä. Samalla väestön ikääntyminen, ylipainon lisääntyminen ja tyypin 2 diabeteksen yleistyminen ovat muuttaneet sairauden profiilia.

Yhä useammin kyse on niin sanotusta diastolisesta vajaatoiminnasta. Siinä sydän pumppaa verta normaalisti, mutta jäykistynyt sydän ei täyty kunnolla. Oireet voivat olla epämääräisiä ja kehittyä hitaasti, minkä vuoksi moni ei osaa epäillä sydänsairautta.

– Ihmiset tottuvat huonompaan jaksamiseen ja alkavat vähitellen vältellä rasittavia askareita. Muutos tapahtuu usein niin hitaasti, että sitä pidetään normaalina ikääntymisenä, Hietanen kuvaa.

Sydämen vajaatoiminnan tyypillisiä oireita ovat rasituksessa ilmenevä hengenahdistus, selvä suorituskyvyn heikkeneminen sekä molempien alaraajojen turvotus. Osa potilaista kokee myös yöllistä hengenahdistusta tai vaikeutta maata selällään.

Arki alkaa lisäksi kaventua huomaamatta. Portaiden nousu, kauppareissu tai roskien vienti tuntuvat aiempaa raskaammilta.

– Lääkärit osaavat kyllä epäillä sydämen vajaatoimintaa, mutta ratkaisevaa on se, hakeutuuko potilas ajoissa vastaanotolle. Kaikki lähtee siitä, että ihminen itse tai hänen läheisensä tunnistavat muutoksen voinnissa ja ottavat sen vakavasti, Hietanen sanoo.

Erityisen tarkkana tulisi olla riskiryhmien, kuten iäkkäiden, tyypin 2 diabetesta sairastavien sekä niiden, joilla on sydän- ja verisuonisairauksia tai pitkäaikainen keuhkosairaus.

Monilla potilailla taustalla on jo aiempi sydänsairaus, mutta uusien oireiden merkitystä ei välttämättä ymmärretä.

– Jos taustalla on sydän- ja verisuonisairaus, kynnys hakeutua tutkimuksiin pitäisi olla matala. Huolen vuoksi lääkärille meneminen ei ole turhaa, vaan usein juuri oikea ratkaisu, Hietanen painottaa.

Sydämen vajaatoiminta kuormittaa terveydenhuoltoa erityisesti toistuvien sairaalahoitojen kautta. Ilman hoitoa sairaus etenee ja pahenemisvaiheet voivat johtaa päivystyskäynteihin ja sairaalajaksoihin.

Nykyinen lääkehoito on kuitenkin kehittynyt huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

– Meillä on tänä päivänä tehokkaita lääkkeitä, joilla voidaan lievittää oireita, parantaa toimintakykyä ja pidentää elinikää. Mitä aikaisemmin sairaus todetaan, sitä paremmin voidaan ehkäistä vakavia pahenemisvaiheita ja sairaalahoitoja, Hietanen sanoo.

Hänen mukaansa kyse on sekä inhimillisestä että yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Kun potilas pysyy hyvässä kunnossa avohoidossa, säästyy sekä kärsimystä että terveydenhuollon resursseja.

Monesti muutoksen huomaa ensimmäisenä läheinen.

– Tyypillinen tilanne on, että muualla asuva lapsi tai puoliso huomaa selkeän muutoksen voinnissa. Usein lääkäriin tullaan omaisen kehotuksesta, Hietanen kertoo.

Siksi myös läheisten on tärkeää uskaltaa ottaa huoli puheeksi.

– Jos huomaat läheisessäsi selvästi heikentynyttä jaksamista, hengenahdistusta tai turvotusta, kannusta hakeutumaan tutkimuksiin. Sydämen vajaatoiminta ei parane itsestään, mutta siihen voidaan vaikuttaa merkittävästi.

Hietasen tärkein viesti suomalaisille on yksinkertainen.

– Älä vähättele oireita. Mitä aiemmin hoito aloitetaan, sitä parempia tulokset ovat.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)