Hevonen oli ennen tuttu näky kaupungin kaduilla. Hevonen näkyi, kuului ja tuoksui. Se oli tärkeä monissa toimissa myös kaupunkielämässä, ei vain maaseudulla. Ihminen ei olisi selviytynyt raskaista töistä ilman voimakasta ja kilttiä eläintä.

Turun kaupunginmuseon valokuvakokoelman kaupunkikuvissa huomaa hevosen läsnäolon ja kuinka paljon hevonen teki töitä kaupungissa. Kaikki kuljetukset – ihmisten, eläinten ja tavaroiden – hoidettiin hevosen avulla. Erilaisia kärryjä ja vetovälineitä olikin lähes joka nurkassa odottamassa käyttöä. Kaupunkitalojen sisäpihoilla oli hevosia varten tallit.

Kauppatori pestiin suurella vesitankilla, jota hevonen veti. Talvisin lumitöihin tarvittiin hevosia ja rannoille ryömineet Aurajoen jäälohkareet kuljetettiin kauemmas hevosen avulla. Kaupungin turvallisuutta ylläpidettiin ratsain, kun ratsupoliisit partioivat hevosineen. Tulipalot saatiin sammutettu, kun hevonen kiidätti painavat palokärryt nopeasti palavan talon luo. Kaikki rakentaminen, elintarvikkeiden kuljetus kauppoihin, ihmisten kuljetus paikasta toiseen oli riippuvaista yhteistyökykyisestä eläimestä.

Vähitellen ihmiset halusivat korvata hevoset autoilla. Katsottiin, että hevosen lanta oli kaupungeissa suuri ongelma. Hevoset olivat silti mukana kaupungin töissä vielä 1940–50 -luvuillakin. Pommitusten jälkiä raivattiin keskustassa hevosten avulla, hiekkakuormia toimitettiin hevoskärryillä ja torin lakaisussa hevoset olivat edelleen apuna.

Kuvassa vuokra-ajuri Eerikinkadulla 1940-luvun alussa.

Minna Ijäs