Lapsen huoltajuutta koskevat riidat aiheuttavat paitsi suurta inhimillistä kuormitusta perheille, ne myös kuormittavat palvelujärjestelmää aiheuttaen merkittäviä kustannuksia.

Turun yliopiston väitöskirjatutkija Niina Nurmela on tutkimuksessaan määritellyt ensimmäistä kertaa alkavan huoltoriidan käsitteen.

Alkava huoltoriita on tilanne, missä eronnut vanhempi toteaa yhteistyön toistuvasti katkeavan ja ristiriitojen käynnistyvän toisen vanhemman kanssa lapsen asioista sovittaessa. Alkava huoltoriita koskee konfliktin alkuvaiheita ja tilannetta, jossa lapsen huoltajuuteen liittyvät asiat eivät ole edenneet tuomioistuinkäsittelyyn.

– Alkavan huoltoriidan käsitettä ei ole aiemmin esiintynyt tutkimuskirjallisuudessa. Näen sen olevan selkeä puute ennaltaehkäisyn, varhaisen tunnistamisen ja tuen tarjoamisen näkökulmasta.

Erityyppiset huoltoriidat vaativat erilaista lähestymistapaa ja työskentelymenetelmiä, Nurmela painottaa. Tähän on kiinnitetty aiemmin vain vähän huomiota.

– Yksi merkittävimmistä tutkimukseni löydöksistä liittyy vanhemman kokemaan motivaatioon sopia lapsen asioista toisen vanhemman kanssa, Nurmela kuvaa.

Tutkimuksessa ilmeni, että eroprosessin alussa ja alkavan huoltoriidan käynnistyessä vanhemmilla oli selvästi parempi motivaatio sopia lapsen asioihin liittyen.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä selkeämmin motivaatio laski. Sopimismotivaatiossa ei ollut havaittavissa eroja sukupuolten välillä.

– Eroauttamispalveluissa olisi tärkeää huomioida, miten vanhemmilla on useimmiten parempi sopimismotivaatio heti erotessa. Nopealla auttamisella voi olla merkittävä vaikutus turvallisen yhteistyövanhemmuuden toteutumisessa, Nurmela sanoo.

Nurmela keskittyi tutkimuksessaan tarkastelemaan myös vanhemman tuen tarpeita.

Aineisto koostui alkavan huoltoriidan kokeneilta erovanhemmilta kerätystä kyselyaineistosta, haastatteluista ja kirjoituksista. Tutkimus keskittyi erityisesti vanhemman yksilönäkökulman ymmärtämiseen.

– Alkava huoltoriita heikentää vanhempien mielialaa sekä kokemusta elämän ymmärrettävyydestä, hallittavuudesta ja mielekkyydestä, Nurmela kertoo.

Alkava huoltoriita näyttäytyi tutkimuksessa jatkumona, jossa vanhempien keskinäisen kommunikaation haasteet johtivat useimmiten viranomaisavun hakemiseen. Erimielisyyttä syntyi etenkin lapsen tapaamisajoista, lapsen edun huomioimisesta sekä lapsesta aiheutuvista kustannuksista ja niiden jakamisesta.

Nurmela havaitsi, että osassa alkavia huoltoriitoja esiintyi tarkoituksellista huoltoriitakiusaamista. Sillä pyritään hankaloittamaan toisen vanhemman mahdollisuutta toteuttaa vanhemmuuttaan.

– Tietoisuus siitä, että huoltoriitakiusaamista voi esiintyä missä tahansa konfliktin vaiheessa, nostaa esille väkivallan ja sen monien ilmenemismuotojen tunnistamisen tärkeyden.

Naiset toipuivat miehiä nopeammin

Tutkimuksessa ilmeni, että naiset toipuivat keskimäärin miehiä nopeammin erosta ja alkavasta huoltoriidasta. Naiset olivat aktiivisempia ulkopuolisen avun hakemisen suhteen. Lisäksi naisilla oli usein miehiä laajempi sosiaalinen tukiverkosto.

Miesten toipumista heikensi erityisesti yhteyden katkeaminen lapseen.

Alkavassa huoltoriitatilanteessa vanhemmat hakivat useimmiten aktiivisesti apua viranomaisten kautta. Enemmistö vanhemmista toivoi saavansa apua matalalla kynnyksellä.

Viranomaisten reagointi alkavassa huoltoriitatilanteessa koettiin kuitenkin usein puutteellisena.

Vanhempien kokemusten mukaan viranomaisilla oli vaikeuksia reagoida väkivallan uhkaan, lapsen ja vanhemman tapaamisten estymiseen sekä huoltoriitakiusaamiseen.

– Valitettavasti eroauttamisen palvelujärjestelmässä esiintyy toisinaan myös pois lähettämisen kulttuuria ja kohtaamattomuutta. Nämä voivat nousta ammattilaisen riittämättömästä ymmärryksestä alkavaan huoltoriitaan liittyen, Nurmela sanoo.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)