Kuluttajatutkimuskeskuksen laatimat kohtuullisen minimin viitebudjetit osoittavat, että rahaa on vaikea saada riittämään etenkin pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa on useampia kouluikäisiä lapsia.

Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskus on laatinut uudet kohtuullisen minimin viitebudjetit. Ne ovat esimerkkilaskelmia siitä, millaisella kulutuksella ihminen tulee toimeen sekä voi ylläpitää terveyttään ja osallistua yhteiskunnan toimintaan tämän päivän Suomessa.

Kohtuullisen minimin viitebudjetit kuvaavat, millä hyödykkeillä kohtuullisen kulutuksen vähimmäistason voi saavuttaa ja mitä nämä hyödykkeet maksavat. Viitebudjeteissa on huomioitu ja laskettu myös kulutuksen ympäristövaikutukset.

Yksin elävän henkilön viitebudjettien taso on sukupuolesta ja asuinpaikasta riippuen 1 251–1 761 euroa kuukaudessa. Taso vastaa suurin piirtein alimman tuloviidenneksen kulutusta ja pienituloisuuden rajaa.

Rahan riittävyys kohtuullisen minimin mukaiseen kulutukseen on haastavaa pienituloisissa yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa on useampia kouluikäisiä lapsia. Esimerkiksi yksinhuoltajaperheiden viitebudjettien taso on 1 573–3 048 euroa kuukaudessa riippuen lasten iästä, lukumäärästä ja asuinpaikasta. Kahden vanhemman sekä kahden tai kolmen lapsen kotitalouksien viitebudjettien taso vaihteli 3 001–4 567 euron kuukausitason välillä.

Viitebudjettien kokonaistaso on noussut vuodesta 2018, mutta ero johtuu merkittäviltä osin yleisestä hintatason noususta. Uusien viitebudjettien taso on hyvin lähellä inflaation mukaista kustannustason nousua, lukuun ottamatta lapsiperheiden viitebudjetteja, jotka ovat suhteessa pienemmät kuin aiemmin. Ero johtuu siitä, ettei pääkaupunkiseudulla asuvien lapsiperheiden viitebudjetteihin sisälly henkilöautoa, vaan liikkumisen kustannukset on laskettu julkisen liikenteen, pyöräilyn ja satunnaisten kuljetuspalvelujen summana.

Suomen ympäristökeskuksen laskelmien mukaan asuminen, ruoka ja liikkuminen aiheuttavat valtaosan viitebudjettien mukaisen kulutuksen hiili- ja materiaalijalanjäljestä. Henkeä kohden lasketut ympäristövaikutukset ovat pienempiä suuremmissa kotitalouksissa, mikä johtuu etenkin asumisen suhteellisesti pienemmistä vaikutuksista.

Viitebudjettien mukaiset hiilijalanjäljet ovat jokaisessa kotitaloustyypissä matalammat kuin suomalaisten keskimääräiset kulutuksen päästöt. Suurimmat erot syntyvät erityisesti liikkumisesta ja muusta kulutuksesta.

Viitebudjetit kattavat tuotteita ja palveluja, jotka liittyvät ruokaan, vaatteisiin, kodin tavaroihin, tietoliikenteeseen, vapaa-aikaan, hygieniaan ja terveydenhoitoon, liikkumiseen sekä asumiseen. Ruokakustannukset perustuvat kahden viikon ruokalistaan, joka noudattaa uusia ravitsemussuosituksia. Ruokalista sisältää aiempaa enemmän vihanneksia ja hedelmiä ja vähemmän eläinperäisiä raaka-aineita tinkimättä riittävästä energian ja proteiinin saannista.

Viitebudjetit on laadittu samalla menetelmällä kuin vuosina 2010 ja 2018. Tutkimusta varten järjestettiin 12 ryhmäkeskustelua eri puolilla Suomea, ja niihin osallistui 36 erilaisia kotitalouksia edustavaa kuluttajaa. Osallistujien täytyi päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitkä hyödykkeet viitebudjettiin sisällytetään. Lisäksi kahdeksan eri alojen asiantuntijaa arvioivat viitebudjetteja.

Viitebudjettien hinnoittelua on uudistettu siten, että hinnat on laskettu nyt useamman, tyypillisesti kolmen kohtuuhintaisen tuotteen keskiarvona. Viitebudjetit on määritelty 14 erilaiselle kotitaloudelle aiemman 13 sijaan. Laskelmiin on lisätty yksinhuoltajan ja 14-vuotiaan lapsen talous.

Tutkimusta on rahoittanut oikeusministeriö. Viestintäkumppaneina hankkeessa ovat Takuusäätiö, Marttaliitto sekä Suomen Pankin Talousosaamiskeskus.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)