LL Sami Sula osoittaa Turun yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan, että tietokonetomografialöydöksillä voidaan ennustaa umpilisäketulehduksen vaikeusastetta ja siten kohdentaa hoitoa yksilöllisesti. Tutkimus tuo myös uutta tietoa antibiootti- ja oireenmukaisen hoidon pitkäaikaistuloksista lievässä umpilisäketulehduksessa – tulosten perusteella hoitomuotojen välillä ei havaittu eroa.

Umpilisäketulehdus on yksi yleisimmistä päivystysleikkausten syistä Suomessa ja maailmalla. Suomessa tehdään vuosittain noin 8 000 umpilisäkkeen poistoleikkausta, ja Yhdysvalloissa vastaava luku on noin 300 000. Taudin yleisyyden vuoksi pienilläkin muutoksilla diagnostiikassa ja hoidossa on suuri yhteiskunnallinen merkitys.

Tietokonetomografia (TT) on vakiinnuttanut asemansa tarkimpana menetelmänä umpilisäketulehduksen diagnostiikassa ja sitä pidetään tarkimpana menetelmänä eroteltaessa vaikeat, komplisoituneet umpilisäketulehdukset lievistä, komplisoitumattomista tulehduksista. LL Sami Sulan väitöstutkimuksen tarkoituksena oli parantaa umpilisäketulehduksen erotusdiagnostiikkaa ja selvittää antibiootti- ja oireenmukaisen hoidon pitkäaikaistuloksia.

– Nykypäivänä tärkeintä umpilisäketulehduksen hoidossa on erottaa tautimuodot toisistaan, jotta voidaan välttää turhia leikkauksia ja ylihoitoa, mutta toisaalta hoitaa vakavat tapaukset kiireellisellä umpilisäkkeen poistoleikkauksella, Sula kertoo tiedotteessa.

Sula havaitsi tutkimuksessaan, että TT-kuvauksissa näkyvä ulostekivi (fekoliitti), umpilisäkkeen suuri halkaisija, seinämän epäjatkuvuus tai tehostumattomuus sekä lisääntynyt nestemäärä umpilisäkkeen ympärillä ennustavat komplisoitunutta umpilisäketulehdusta. Fekoliitti on myös liitetty antibioottihoidon epäonnistumiseen.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että veriviljelypositiivisuus oli yleisempää komplisoituneessa tautimuodossa (15 % vs. 5 %). Sen esiintyvyys umpilisäketulehdusta sairastavilla potilailla oli 9 %. Aiempaa tietoa esiintyvyydestä aikuisväestössä ei ole ollut saatavilla.

Väitöskirjan yksi osatyö oli satunnaistetun APPAC III-pilottitutkimuksen ennalta määritetty 3-vuotisseuranta. Seurantatutkimuksessa vertailtiin lumehoidon ja tehokkaan antibioottihoidon eroa potilailla, jotka sairastivat komplisoitumatonta umpilisäketulehdusta. Tutkimuksessa ei havaittu eroja elämänlaadussa, taudin uusiutumisessa tai myöhemmän leikkaushoidon tarpeessa.

– Tulos on merkittävä ja voisi viitata siihen, että osa lievistä umpilisäketulehduksista paranee ilman erityistä hoitoa. Tämä herättää myös kysymyksen, onko leikkaus tällaisissa tapauksissa edes perusteltua, Sula pohtii.

Aiemmin umpilisäketulehduksen ajateltiin johtavan umpilisäkkeen puhkeamiseen, minkä vuoksi tautitilaa on hoidettu leikkaamalla yli sadan vuoden ajan. Nykyiset tutkimustulokset ovat kuitenkin osoittaneet, että osa umpilisäketulehduksista parantuu jopa itsestään.

Tutkimuksissa on huomattu, että umpilisäketulehdus ei ole vain yksi tauti, vaan se koostuu kirjosta erilaisia tautimuotoja. Pääpiirteittäin tauti jaotellaan komplisoitumattomaan ja komplisoituneeseen umpilisäketulehdukseen. Käytännön ongelmana on ollut näiden tautimuotojen erottaminen toisistaan.

– Ennen TT-kuvausten laajaa käyttöä diagnostiikka on ollut epätarkkaa, mikä on johtanut viattomien umpilisäkkeiden leikkaamiseen. Lisäksi diagnostiikka on keskittynyt kyllä/ei-diagnostiikkaan, eli siihen, onko potilaalla umpilisäketulehdus vai ei. TT-kuvausten yleistymisen ja laadun paranemisen myötä diagnostiikka on tarkentunut ja sen paino on siirtynyt umpilisäketulehduksen vaikeusasteiden erotusdiagnostiikkaan, Sula selittää.

Väitöstutkimus korostaa tarkemman diagnostiikan merkitystä: erotusdiagnostiikan parantuessa lievät tapaukset voidaan hoitaa konservatiivisesti tai oireenmukaisesti, ja leikkaus voidaan kohdentaa vain vakaviin tautimuotoihin.

– Käytännössä erotusdiagnostiikan tarkkuutta lisäämällä viattomia umpilisäkkeitä ei enää leikata, lievät taudit voidaan hoitaa konservatiivisesti ja jopa oireenmukaisesti ja vain vakavat tapaukset on tarpeen leikata. Näin ollen potilas säästyy turhilta leikkauksilta ja yhteiskunta voisi säästää vuositasolla miljoonia euroja – eri laskutavoilla laskettuna puhutaan 3–15 miljoonasta eurosta per vuosi, Sula kertoo.

Sula esittää väitöskirjansa Assessing the differences between uncomplicated and complicated acute appendicitis – From accurate diagnosis to tailored treatment julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa perjantaina 21. marraskuuta kello 12 (TYKS T-Sairaala, Risto Lahesmaa -auditorio, Hämeentie 11).

Vastaväittäjänä on professori Toni Seppälä (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori Paulina Salminen (Turun yliopisto). Tilaisuus on suomenkielinen. Väitöksen alana on kirurgia.

Yleisön on mahdollista osallistua väitökseen myös etäyhteydellä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)