Ruuhkaiset väylät, ahtaat reitit, vaaralliset paikat ja läheltä piti -tilanteet aiheuttavat kaupungeissa ongelmia liikkumisessa. Liikenne- ja ympäristösuunnittelussa olisi arvokasta pystyä käyttämään tarkkaa ja ajantasaista tietoa siitä, missä liikutaan ja milloin. Samanaikaisesti meistä jokaisesta älylaitteen käyttäjästä kerätään valtava määrä sijaintitietoa – joko aktiivisesti esimerkiksi liikuntasovelluksilla tai passiivisesti navigointisovelluksilla. Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI:n tutkijat kehittivät ratkaisun, jonka avulla tarkkaa liikkumistietoa pystytään jakamaan avoimena datana – mutta ilman tunnistettavaa tietoa tiedon jakajasta.

Kuinka jakaa kaupungeille hyödyllistä tietoa esimerkiksi pyöräilyreittien käytöstä ja teiden ongelmakohdista niin että samalla huolehditaan tielläliikkujien yksityisyydensuojasta? Maanmittauslaitoksen paikkatietokeskuksen tutkijat selvittivät asiaa Geoprivacy-hankkeessa, jossa kaupunkilaiset lahjoittivat vapaaehtoisesti pyöräily- ja kävelyreiteistään dataa tutkijoiden käyttöön. Tähän tarkoitukseen tutkijat kehittivät palvelun, jolla kerättyä liikkumisdataa voidaan jakaa nimenomaan anonyymisti, mikä oli tutkimuksen tärkeä tavoite. Pyöräilijät ja kävelijät keräsivät hankkeen aikana liikkumistietoa yli 45 000 kilometriä.

– Liikkumisesta on mahdollista saada tarkkaa tietoa esimerkiksi yksittäisten tieosuuksien tai ihmisryhmien tasolla, mikä syventää ymmärrystä liikennejärjestelmistä ja ihmisten liikkumisesta. Liikkumisdata voi kuitenkin paljastaa käyttäjistä henkilökohtaisia tietoja, kuten paikat, joissa henkilö on liikkunut, tottumuksia ja yksilöllisiä piirteitä. Siksi on tärkeää huomioida datan yksityisyys, kertoo tiedotteessa tutkija Anna Brauer, joka teki aiheesta tuoreen väitöskirjan Preserving privacy and utility for urban microscale analyses in spatiotemporal trajectories.

Älypuhelinten liikuntasovellukset ovat yleistyneet osaksi arkea, minkä seurauksena yksilötason liikkumisdatan määrä on kasvanut merkittävästi. Tällaista dataa voitaisiin käyttää esimerkiksi kaupunkisuunnittelun apuvälineenä – vaikkapa selvittämään, minne tarvitaan uusia kevyen liikenteen väyliä tai missä sijaitsevat nykyisen tieverkoston ongelmakohdat. Yhtä lailla dataa voitaisiin hyödyntää liikenneverkkoja esittävien paikkatietoaineistojen, kuten maastotietokannan, ajantasaistamisessa.

Tällä hetkellä yksilöiden sijainnista kerätty data päätyy sovellusten kehittäneiden yksityisten yhtiöiden haltuun heidän oman liiketoimintansa kehittämiseen, eikä sitä ei yleensä jaeta muiden käyttöön. Käsittelemätön ihmisten liikkumisdata on henkilötietoa, jonka käyttöä säännellään tarkasti EU-tason tietosuoja-asetuksella (GDPR). Lopputuloksena yksilökohtainen data jää siksi yhteiskunnallisesti laajemmin hyödyntämättä.

Geoprivacy-hankkeessa tutkittiin menetelmiä, joilla yksilötason liikedataa voidaan julkaista säilyttäen yksilöiden yksityisyys. Brauerin tuore väitöstutkimus tarjoaa yhden ratkaisun tähän esittelemällä menetelmän, jolla dataa voidaan muokata siten, ettei se enää ole henkilötietoa, mutta sen sisältämä informaatio on edelleen hyödynnettävissä moneen käyttöön.

– Liikkumisdatalla voitaisiin esimerkiksi havaita vaarallisia paikkoja ja tehdä korjaavia toimenpiteitä. Jos tietoa saataisiin tällä tavalla anonyymisti kerättyä ja jaettua laajasti tutkijoiden ja kaupunkisuunnittelijoiden käyttöön, sitä olisi mahdollista hyödyntää aina uusiin tutkimuksiin.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)