Esiintyykö suomalaisessa työelämässä ikärasismia? Oletteko itse törmänneet siihen?

Lehtovaara: En ole yrittäjänä samassa tilanteessa kuin monet muut keski-ikäiset, jotka joutuvat hakemaan työpaikkoja. Työnhaussa esiintyy ikärasismia kyllä. Moni pätevä nainen on jätetty palkkaamatta sen takia, että on vielä siinä iässä, että saattaa joskus tehdä lapsia, mutta sitten jos on yli 45-vuotias, on liian vanha ja sairas.

Lappalainen: Ainakin Yhdysvaltain viimekertaisissa presidentinvaaleissa olisi saanut olla paljon ikäsyrjintää. Viisikymppinen nainen ei päässyt eteenpäin sen takia, että siellä oli kahdeksankymppinen seniili edessä. Itse olen töissä perheyrityksessä ja törmään lähinnä siihen, että kun tulee vuosi lisää ikää, niin tutut kettuilevat. Vastaan siihen vain, että ”anteeksi, en kuule”. Ehkä ikärasistit eivät ole havainneet sitäkään, että työurat ovat pidentyneet. 55-vuotiaalla on vielä liki 15 vuotta työelämää jäljellä. Pohja-olettamus jäljillä olevista työvuosista on kertakaikkisen väärä monilla.

AL: Voimakkain tapa vaikuttaa asioihin on mielikuvien kautta. Mielikuva siitä, milloin ihminen on vanha, on agraari-Suomen mielikuva. On ihan fakta, että kuusikymppinen ei ole enää pellolla niin tehokas kuin kaksikymppinen, mutta se kuusikymppinen on helkutin hyvä kertomaan tyypeille, jotka opettelevat pellollaoloa, että miten homma kannattaa hoitaa.

NL: Jokainen työ ja jokainen työnhaku on toki sinällään erilainen tapaus, riippuen siitä mitä siinä haetaan. Olisi kiva joskus olla kärpäsenä katossa sellaisessa rekrytointitilanteessa, jossa paras hakija hylätään sen takia, että hän on puoli vuotta liian vanha.

AL: Olen järjestöpuolella työnantajavastuussa ja kyllä siinä näkee, kun käy satoja työhakemuksia läpi, että tietyt tyypit jäävät jostain syystä mieleen. Viimeksi valitsimme työhön noin viisikymppisen henkilön, joka oli kokemukseltaan paras. Monissa työpaikoissa katsotaan kuitenkin ensiksi hakijan ikää, ja se on minusta ihan hirveää. Ei ihmisen ikä ole mikään strateginen tekijä.

Teemu P. Peltola