Debatti: Professori vs. Kirjailija
Kirjan kirjoittaminen on joskus tuskaisen paljon aikaa vievä projekti, jonka jokainen kirjailija taustoittaa, aikatauluttaa ja prosessoi omalla tavallaan. Lopputulos on usein myös itse kirjailijalle yllätys.
Jokisipilä: Kirjaprojekti lähtee yleensä liikkeelle sellaisella hiljaisella mietiskelyllä ja sitten on edessä lähdeaineiston keräämistä. Eli sellaista työtä, jota pystyy pilkkomaan osiin.
Antell: Luovassa kirjoittamisessa on sama juttu, että hyvä alkuidea on aina sellainen, mistä lähdetään liikkeelle. Minäkin olen ajatellut, että en ehdi nyt tätä, koska minulla on muitakin juttuja nyt meneillään.
MJ: Kirjan viimeiseen intensiiviseen vaiheeseen, jos lopputulos on esimerkiksi noin 300-sivuinen kirja, pitäisi pystyä omistamaan ainakin se puoli vuotta kirjoittamiseen, jotta lopputuloksesta tulisi kelvollinen.
A-CA: Sitten kun sellainen hyvä kirjan idea vaan tunkee sieltä jostain esiin, niin asia ei jätä rauhaan. Minäkään en koskaan tiedä ennakkoon sitä, että miten kirja lopulta käy.
MJ: Joidenkin kirjojen suhteen osa työstä on tehty niin, että se on ollut päätoimista kirjoittamista. Suurin osa kirjoittamistani kirjoista on tehty kuitenkin oman toimen ohella.
A-CA: Lähden loppujen lopuksi vaan kirjoittamaan. Se on juuri se hauskuus tässä kirjoittamisessa, että itseäkin kiinnostaa, mitä tästä loppujen lopuksi tulee.
MJ: Olen kironnut itseni moneen kertaan, että miksi piti jälleen kerran taas lähteä tällaiseen pitkään ja paljon aikaa vievään projektiin mukaan.
A-CA: Taustatyö on hirveän mielenkiintoista ja kivaa, koska saan ihan itse keksiä ne paikat, missä tapahtuu. Sitten menen sinne käymään ja fiilistelen siellä itse.
MJ: Muistan montakin heinä- ja elokuuta, kun kaverit ovat kertoneet, että lomasuunnitelmat ovat nämä ja nämä, ja on itse jäänyt jonkun kirjaprojektin kimppuun.
A-CA: Se on ihan parasta mahdollista tekemistä, että voi mennä sellaisiin paikkoihin, jotka kiehtovat ja saavat oman mielikuvituksen liikkeelle.
MJ: Joka kerta kun on saanut päätökseen sellaisen töiden ohella tehdyn projektin, on vannonut jossain vaiheessa matkan varrella, että ikinä en lähde tällaiseen enää mukaan.
A-CA: Kirjoittamisen rytmi ohjaa kirjoittamista. Se rytmi täytyy tavoittaa aina uudestaan ja uudestaan taukojen jälkeen. On aina vaikeaa saada siitä rytmistä uudestaan kiinni.
MJ: Jos kirjan kirjoittaja tietäisi ennakkoon, millainen työmäärä kirjaan loppujen lopuksi uppoaa, jäisi aika moni projekti varmaan tekemättä.
Heikki Möttönen
















