Viileä ja epävakainen alkukesä hillitsi sinileväkukintoja, ja havaintoja tehtiin pitkän ajan keskiarvoa vähemmän. Heinäkuun helteet lisäsivät sinilevien esiintymistä, nostaen havainnot monin paikoin ajankohdalle melko tyypilliselle tasolle. Alueellista vaihtelua esiintyi kaikilla vesialueilla, mutta kokonaisuutena sinilevätilanne oli monin paikoin tavanomainen verrattuna pitkän ajan keskiarvoon. Kansalaiset osallistuivat kuluneen kesän aikana ennätyksellisen ahkerasti havainnointiin.

Kesäkuun viileä ja epävakainen sää piti sisävesien sinilevähavainnot melko vähäisinä koko maassa. Sinilevää havaittiin alkukesästä hieman vähemmän verrattuna pitkän ajan keskiarvoon (1998–2024). Kesä-heinäkuun vaihteessa havainnot runsastuivat, ja niiden määrä palasi ajankohdalle tyypilliselle tasolle.

Heinäkuun puolivälissä alkanut helteinen ja tyyni jakso nosti pintavesien lämpötilan paikoitellen ennätyslukemiin ja edisti sinilevien kasvua. Havaintojen määrä pysyi kuitenkin pitkän ajan keskiarvoon nähden melko tyypillisellä tasolla ja laski jälleen heinä–elokuun vaihteessa. Levät ehtivät hellejakson alkupuolella kuluttaa vedessä olevat ravinteet vähiin. Helteisten viikkojen jatkuessa sateet eivät tuoneet vesistöihin lisää ravinteita valuma-alueelta, eivätkä tuulet nostattaneet ravinteita järvien alusvedestä pintaveteen, mikä hillitsi sinilevien kasvua. Loppukesälle tyypilliset sateet toivat vesistöihin lisää ravinteita, mutta sinileväkukinnat pysyivät kuitenkin pääosin maltillisina.

Alkukesän epävakainen sää rajoitti sinilevien kasvua rannikolla, ja sinilevähavainnot runsastuivat tänä kesänä vasta heinäkuun puolivälissä. Kesäkuussa sinilevähavaintoja tehtiin pitkän ajan keskiarvoon verrattuna selvästi vähemmän. Myös meriveden lämpötila oli kesäkuussa melko alhainen. Kesä–heinäkuun vaihteessa sinilevähavaintojen määrä nousi lähemmäs ajankohdalle tyypillistä tasoa, mutta pysyi yhä maltillisena.

Heinäkuussa alkaneet helteet nostivat meriveden lämpötilaa, ja kuun puolivälissä rannikolla tehtyjen sinilevähavaintojen määrä kasvoi ajankohdan tavanomaiselle tasolle.

Elokuussa sinilevähavaintojen määrä ensin laski, mutta elokuun puolivälissä havaintojen määrä nousi pitkän ajan keskiarvon yli. Kesän aikana rannikkoalueilta ilmoitettujen sinilevähavaintojen määrä oli suurin elokuun puolivälissä. Sinilevää havaittiin kesän aikana runsaimmin Uudenmaan, Kymenlaakson ja Varsinais-Suomen rannikkoalueilla, mutta havaintoja tehtiin koko rannikolla Perämerellä asti.

Avomerellä sinilevätilanne vaihteli paljon säätilojen ja tuulten mukaan. Kaiken kaikkiaan sinilevätilanne oli avomerellä tavanomainen verrattuna koko 2000-lukuun. Avomerellä sinilevälauttojen kertyminen pintaveteen edellyttää muutaman viikon lämmintä ja aurinkoista jaksoa, jonka jälkeen tulee ainakin muutamien päivien tuuleton sää.

Tänä kesänä heinäkuun hellejakso lisäsi sinilevien kasvua, ja tyynen sään myötä sinilevät nousivat pintaveteen heinäkuun puolivälissä. Läntisen Suomenlahden sinilevien kukintahuippu heinäkuun puolivälissä oli melko lyhytkestoinen. Sinilevien pintaesiintymiä havaittiin avomerialueilla varsin tavanomaiseen tapaan myös itäisellä Suomenlahdella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Perämeren ja Merenkurkun alueilla havaittiin sinilevää vain paikallisesti rannikkoalueilla.

Saaristomeren eteläosassa avomeren edustalla sijaitsevalla Utön ilmakehä- ja merihavaintoasemalla yleisimmät sinilevälajit olivat alkukesällä Aphanizomenon flosaquae ja Dolichospermum spp. Heinäkuun lopulla Nodularia spumigena -sinilevän biomassa kasvoi ja elokuussa N. spumigena oli merkittävin sinilevälaji Utössä. Kesäkauden merinäytteissä esiintyy yleensä kaikkia näitä kolmea sinilevälajia, vaikka niiden keskinäisissä määräsuhteissa on vaihtelua.

Valtakunnallisessa sinileväseurannassa on tänä kesänä ollut mukana 373 virallista havaintopaikkaa Järvi-meriwikissä, joista 97 sijaitsee merialueella ja 276 sisävesillä. Lisäksi kansalaiset ovat tallentaneet havaintoja sinilevätilanteesta Järvi-meriwikiin yli 800 eri paikalta.

Havaintoja sinilevätilanteesta on Järvi-meriwikiin kertynyt tänä vuonna 25. elokuuta mennessä yhteensä 5 709. Niistä 3 919 on virallisen seurannan havaintoja ja 1 790 kansalaishavaintoja tai muita seurannan ulkopuolisia havaintoja.

Virallisen seurannan havainnoista 535:ssa (14 %) havaittiin sinilevää ja seurannan ulkopuolisista havainnoista 821:ssa (46 %) havaittiin sinilevää.

Järvi-meriwikin lisäksi havaintoja sinilevätilanteesta on voinut lähettää myös Vesi.fi-palvelun kautta. Vesi.fi-havainnot näkyvät havaintokartoilla muutaman päivän ajan, mutta niitä ei kytketä havaintopaikkoihin eikä niistä muodostu havaintoarkistoa. Tänä vuonna Vesi.fi-palvelun kautta on yhteenvedon julkaisuun mennessä lähetetty 2 199 havaintoa sinilevätilanteesta. Näistä 1 869:ssa (85 %) havaittiin sinilevää.

Kansalaishavaintoja on 25.8.2025 mennessä tehty molempien palvelujen kautta yhteensä 3 989 Se on huomattavasti enemmän kuin viime vuoden noin 2 500 havaintoa ja uusi ennätys sinileväseurannan historiassa.

Sinileväkukintojen tyypillinen esiintymisaika on kesä–heinäkuun vaihteesta elokuuhun. Loppukesällä viileät yöt yleensä madaltavat vesien pintalämpötiloja, mikä voi hillitä sinileväkukintojen esiintymistä. Myös valon määrän vähentyminen hillitsee sinilevien kasvua. Runsaitakin sinileväkukintoja voi esiintyä kuitenkin vielä pitkälle syksyyn. Mikäli sinilevillä on käytettävissä riittävästi ravinteita, sinileväkukinta voi jatkua vielä jääpeitteenkin alla. Hajoavista sinileväsoluista vapautuva fykosyaniini-väripigmentti voi värjätä vettä ja rantaa sekä talvella jäärailoja turkoosiksi tai sinertäväksi, ja muodostaa turkoosia maalimaista massaa rannoille. Hajoavasta sinilevämassasta voi myös aiheutua epämiellyttävää hajua.

Valtakunnallista sinileväseurantaa on tehty vuodesta 1998 lähtien. Syke tekee seurantaa yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) ja kunnallisten ympäristöviranomaisten kanssa. Myös Suomen Rotary on ollut mukana sinileväseurannassa jo useiden vuosien ajan. Kansalaiset voivat osallistua seurantaan lähettämällä havaintojaan Havaintolähetti-sovelluksen kautta Järvi-meriwikiin tai Vesi.fi-sivuston sinilevätilanteen karttapalvelun kautta.

Suomen läheisten merialueiden sinilevätilanteesta saatiin tietoa satelliittikuvista, Rajavartiolaitokselta, merentutkimusalus Arandalta, Utön ilmakehä- ja merihavaintoaseman sinilevien lajisto-, biomassa- ja pigmenttimittauksista sekä risteily- ja kauppalaivoilta, joihin on asennettu Alg@line-laitteisto. Ilmatieteen laitoksen meripalvelu toimitti ajankohtaista tietoa meriveden pintalämpötilasta. Sinilevälauttojen ajelehtimisennusteet laadittiin viikoittain Syken ja Ilmatieteen laitoksen meripalvelujen yhteistyönä. Tänä vuonna satelliittihavaintoja hyödynnettiin merialueiden lisäksi myös noin 80 järvialueella. 

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)