Kuluva kesä on ollut pölyttäjille vaikea, selviää Suomen ympäristökeskuksen kokoamista havaintoaineistoista. Kolean alkukesän seurauksena sekä päiväperhosia että kimalaisia on havaittu laskennoissa edellisvuotta vähemmän.

Viimeisin kuukausi on ollut ennätyksellisen lämmin, mutta kevät ja alkukesä olivat poikkeuksellisen koleita. Tämän seurauksena eri päiväperhoslajit ovat lentäneet tavanomaista myöhemmin. Myös kimalaispesien kehitys hidastui ja työläisten määrät kääntyivät nousuun vasta heinäkuussa.

Ennakkotietojen perusteella vähentyneitä päiväperhoslajeja on tänä kesänä ollut selvästi enemmän kuin runsastuneita. Noin kolmanneksella lajeista yksilömäärät olivat lähellä edellisvuoden tasoa. Päiväperhosten kokonaismäärä laski kuitenkin vain 13 prosenttia, koska muutamat yleisimmistä lajeista runsastuivat.

– Perhoskesä näytti pitkään todella murheelliselta. Heinäkuussa alkaneet helteet korjasivat osin tilannetta, mutta useimpien lajien kannalta ne tulivat liian myöhään, kertoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä tiedotteessa.

Kevään perhosista aurora-, kangas- ja virnaperhonen runsastuivat, kun taas keväälle tyypilliset aikuistalvehtijat olivat vähälukuisia. Näistä nokkos- ja neitoperhosen kannat romahtivat jo viime vuonna.

Koleat säät jatkuivat kesäkuussa, mikä painoi päiväperhosten määrät laskuun. Useimmat keskikesälle tyypilliset lajit, kuten niittyjen sinisiivet ja hopeatäplät, esiintyivät viime vuotta vähälukuisempina. Heinäkuussa hyvin yleisinä tavattavat tesmaperhonen ja lauhahiipijä kuitenkin runsastuivat, mikä käänsi perhosten kokonaismäärät nousuun.

Viime vuonna runsastuneet, yleensä vähälukuiset virnasinisiipi ja helmihopeatäplä taantuivat nyt merkittävästi. Vaeltajaperhosista amiraalia on tavattu runsaana, kaali- ja naurisperhosia jokseenkin tavanomaisesti ja ohdakeperhostakin hieman.

Kolean alkukesän seurauksena viime viikkoina on tavattu edelleen monia päiväperhoslajeja, joiden lento on tyypillisesti tähän aikaan jo päättynyt. Samasta syystä päiväperhosia on tällä hetkellä lennossa ajankohtaan nähden runsaasti.

Kimalaiskantoja on seurattu vasta vuodesta 2019 alkaen. Jo tässä ajassa on havaittu, että vuosittaiset muutokset ovat usein suuria. Edelliskesä oli jokseenkin keskimääräinen, mutta nyt kimalaismäärät laskivat merkittävästi. Useimpien lajien yksilömäärät vähenivät, ja yksilömäärät laskivat myös valtaosalla havaintopaikoista. Havaintojen kokonaismäärä laski lähes kolmanneksella viime vuodesta.

– Kolea alkukesä lykkäsi kimalaispesien kehitystä, joten työläisten määrät olivat alhaisia pitkälle heinäkuuhun asti. Toisaalta viileä ja sateinen sää piti mesikasvien tarjonnan runsaana, pohtii Heliölä.

Kaikkien yleisimpien kimalaislajien havaintomäärät laskivat selvästi edellisvuodesta. Peltokimalainen säilyi runsaimmin havaittuna lajina, mutta toisistaan vaikeasti erotettavia mantu- ja kontukimalaisia oli yhdessä silti enemmän. Seuraavaksi runsaimpia lajeja olivat kartano- ja pensaskimalainen. Edellisvuotista runsaampina tavattiin lähinnä harvalukuisia keto-, kirjo- ja juhannuskimalaisia.

Hitaasti edenneen kesän seurauksena viime viikkoina kimalaisia on ollut liikkeellä ajankohtaan nähden runsaasti. Uudet kuningattaret ja koiraat ovat kuitenkin jo kuoriutuneet, joten pesien toiminta on vääjäämättä taantumassa. Pariteltuaan uudet kuningattaret keräävät vararavintoa ja hakeutuvat sitten talvilepoon. Työläiset ja koiraat kuolevat vähitellen syksyn edetessä.

Pölyttäjiä on tarpeen seurata pitkäjänteisesti, sillä niiden kannat vaihtelevat suuresti lähinnä yksittäisten kesien sääoloista riippuen. Vaihtelun takana piilevät kehitystrendit saadaan esiin vasta vähintään 10–20 vuoden aikasarjasta. Pitkällä aikavälillä pölyttäjälajistoomme vaikuttavat ennen kaikkea sopivien elinympäristöjen väheneminen sekä ilmaston lämpeneminen. Pölyttäjiä esiintyy eniten maatalousalueilla, missä ne ovat kärsineet niittyjen ja pientareiden vähenemisestä.

Pölyttäjillä on merkittävä rooli EU:n ympäristöpolitiikassa. Syksyllä on valmistumassa EU:n asetus menetelmistä, joilla kaikkien jäsenmaiden tulee seurata pölyttäjälajistonsa tilaa vuodesta 2027 lähtien. Tällä seurannalla pyritään arvioimaan aiemmin päätettyjen politiikkatoimien riittävyyttä pölyttäjien suojelussa. Suomessa näitä tavoitteita edistetään etenkin vuonna 2022 valmistuneen kansallisen pölyttäjästrategian toimenpiteillä.

Päiväperhosten ja kimalaisten runsaustiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin Maatalousympäristön päiväperhosseurantaan sekä kimalaisseurantaan. Molemmat seurannat perustuvat vapaaehtoisten havainnoijien työhön. Arviot perustuvat 4. elokuuta mennessä tallennettuihin havaintoaineistoihin, jotka vastaavat yli puolta kesän havaintomäärästä. Lopulliset arviot saadaan vuodenvaihteessa. Ne tarkentavat arvioita etenkin loppukesän lajien osalta, joiden lento on edelleen käynnissä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)