Viime kuukausina on kerrottu tavallista runsaammin ikäviä uutisia muun muassa hukkumisista ja muista tapaturmista. Moni on varmasti miettinyt, että osaisiko itse toimia tilanteessa ripeästi ja pelastaa toisen ihmisen hengen. Osa kuitenkin jäätyy tilanteissa tai kävelee ohi, vaikka kukaan ei ole vielä ehtinyt auttamaan. Tai osa jää tarkkailemaan tilannetta yleisönä.

Ensiapukouluttaja Marika Ortion mukaan monesti vain 20 prosenttia ihmisistä lähtee spontaanisti toimimaan hätätilanteissa.

– Tilastoissa on erilaisia lukuja, mutta aika usein suurin osa kokee ainakin toiminnan viivettä ja osa jopa lamaantuu keskellä hätätilannetta. Usein olen huomannut ensiapukursseilla monen pelkäävän, että mitä jos teen niin pahoja virheitä, että pahennan tilannetta yrittäessäni antaa ensiapua, kertoo toistakymmentä vuotta ensiapua kouluttanut, nykyisin myös Arjen Akatemian yrittäjänä toimiva Ortio.

Ortion kokemuksen mukaan moni siis pelkää, että tekee jotain pahentaakseen tilannetta – eli pelkää omia virheitään.

– Esimerkiksi nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa, kuten tukehtumistilanteessa, moni kokee ettei osaa toimia oikein. Lisäksi nyt, kun sosiaalisessa mediassa jälkikäteen kritisoidaan toisten tekemisiä, moni pelkää tulla arvostelluksi, sillä kriitikoita näissä tilanteissa riittää. Haluan madaltaa auttamisen kynnystä sillä tosiasialla, että jos ihminen on hengen hädässä, niin et voi pahentaa tilannetta yrittäessäsi auttaa, hän sanoo.

Ortion mukaan hätätilanteessa ripeän avunsaannin esteenä on usein myös se seikka, että ympärillä olevat ihmiset eivät tunnista hätätilannetta, kuten sydäninfarktia tai aivoverenkierron häiriötä. Myös moni hukkumistilanne voi olla vaikea havainnoida.

– Yksi tärkeä osa ensiaputaitoja on hätätilanteen tunnistaminen. On todella tärkeää, että tunnistat tilanteessa ihmishenkeä uhkaavan asian, kuten sairauskohtauksen oireet, tai nyt kesähelteillä esimerkiksi lämmön aiheuttamat vakavat tilanteet, Ortio kertoo.

Tilanteen ollessa päällä on tärkeä mennä auttamaan ja soittaa hätäkeskukseen, jos kukaan ei ole vielä soittanut.

– Jos et tiedä mitä tehdä, niin hätäkeskuksesta annetaan lisää neuvoja. Selitä sekä kuvaile heille tilanne selkeästi. Helposti myös ajatellaan, että kyllä joku muu auttaa, sillä tilastojen mukaan noin 50 prosenttia tuudittautuu ajatukseen, että muut auttavat. Tai sitten ajautuu sellaiseen shokkitilanteeseen, että aivot eivät käsitä tilannetta, ja siihen ihminen ei pysty välttämättä vaikuttamaan.

Huomatessaan ihmisen olevan hädässä, on ensin katsottava kulkeeko hengitys.

– Joka tapauksessa oli tilanne mikä tahansa, niin ensimmäisenä on avattava hengitystiet ja tarkastettava, hengittääkö ihminen, Ortio sanoo.

Mitä enemmän paikalle tulee ihmisiä, niin Ortion mielestä on hyvä, jos yksi ihminen ottaa johtovastuun, ja lisäksi on tärkeää jakaa vastuuta eri ihmisten kesken.

– Ei olisi yhtään hassumpaa jonkun huolehtia siitäkin, että niitä tilanteita ei kuvattaisi. Sillä kuka haluaa sosiaalisesta mediasta katsoa tällaisia asioita itsestä tai läheisestä tai kenestäkään?

Ortio suosittelee kaikkia lataamaan 112-sovelluksen puhelimeensa.

– On ihmisiä, jotka eivät hätätilanteessa pysty sanomaan edes omaa kotiosoitetta. Eivätkä kaikki välttämättä muista edes yleistä hätänumeroa shokkitilanteessa.

Ortion mielestä kaikkien olisi hyvä opetella ja kerrata ensiaputaitoja, sillä Suomessa on lakiin kirjoitettu auttamisvelvollisuus. Lisäksi hänen mielestä on tärkeää ennaltaehkäistä kodissa ja mökillä erilaisia vaaratilanteita ja tapaturmia.

Marianne Rovio