KansanmuusikkoMarianne Maans eli nuoruutensa Ähtävällä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Kaksikielisessä perheessä hänelle muodostui kaksi nimeä.

– Isäni kutsui minua ruotsalaisittain nimellä Mariann ja äitini Marianneksi. Omaksuin molemmat nimet itselleni, mutta lapsena oli välillä vähän vaikeaa, kun piti esitellä itsensä, Maans kertoo.

– En aina tiennyt, kummalla nimellä olisin itseni esitellyt. Yleensä ratkaisin sen kielen perusteella. Suomenkielisille olin Marianne ja ruotsinkielisille Mariann.

Sitä Maans ei tiedä, miksi vanhemmat valitsivat hänelle nimen Marianne. Koko nimeltään hän on Karin Marianne, mutta lapsesta lähtien hänen kutsumanimensä on ollut Marianne.

– Sitäkään en tiedä, miksi vanhempani laittoivat nimeni noin päin. Ehkä se oli ihan sointuvuusasia. Karin Marianne sointuu paremmin kuin Marianne Karin, hän miettii.

– Sekin oli mielenkiintoista, että koulussa minulla oli kaveri nimeltä Karin Maria, mutta hänenkin kutsumanimensä oli Maria.

Maans syntyi 1965. Tuolloin vajaa sata lasta sai kutsumanimekseen Mariannen. Marianne ei ole koskaan ollut muotinimi Suomessa. 1940-luvulta lähtien Mariannen kutsumanimekseen on vuosittain saanut reilut tai vajaa sata lasta. Vasta 1990-luvun lopulla määrä painoi reilummin alle sadan ja nykyään Marianne onkin kutsumanimenä harvinainen.

Maansin elämässäkään ei juuri ole kaimoja ollut.

– Joitain kaimoja on tullut vastaan, mutta aika harvoin kuitenkin.

Nimestään hän on aina pitänyt.

– En ole koskaan nimeäni harmitellut tai ajatellut, että minun pitäisi olla jonkin toisen niminen.

Nimipäivään Maansilla ei ole vahvaa suhdetta. Sekin johtuu osin kaksikielisyydestä.

– Minulle nimipäiväni tulee aina vähän yllätyksenä, kun joku onnittelee. Ehkä syynä on se, että lapsena perheessämme seurattiin niin montaa kalenteria. Välillä seurasimme suomalaista kalenteria ja välillä ruotsalaista.

Mariannen nimipäivä on 15. elokuuta.

Ilkka Lappi