EtäpalaverimmeTekla Knuutilan kanssa alkaa rahisevissa merkeissä. Knuutila pitää matkakumppaninsa Edda Brinkmannin kanssa parhaillaan majaa Katmandun liepeillä sijaitsevassa kylässä, jossa sähköt katkeilevat säännöllisen epäsäännöllisesti.

Edellisen kerran puhuimme Knuutilan kanssa videon välityksellä, kun kaksikko oli hiljattain saapunut Sri Lankaan. Paljon on ehtinyt tapahtua haastatteluiden välissä.

Saan tietää, että Knuutilalla vierähti Sri Lankan puolella reilu kuukausi ennen kuin matka jatkui Intiaan. Siellä Knuutila osallistui Bollywood-tanssitunnille, juhli paikallisia häitä, katsasti Taj Mahalia ja vietti viikon Rishikesissä.

– Intiassa oli ihan älyttömästi enemmän vilskettä kuin Sri Lankassa tai täällä Nepalissa. Tunnelma oli ihana, mutta välillä oli ratkaistava arkisia haasteita, kuten että miten minä pääsen kiipeämään tämän kadulla makoilevan lehmän yli jatkamaan matkaa, Knuutila nauraa.

Intia oli kaikessa valtavuudessaan kuitenkin kokemisen arvoinen. Kaksikko matkusti Intian läpi etelästä pohjoiseen pääsääntöisesti busseilla, jolloin luonnon, kielten ja kulttuurien muutoksen pystyi havaitsemaan konkreettisesti.

– Mieleenpainuvinta oli Etelä-Intian luonto. Kävimme vesiputouksissa uimassa ja kiipesimme eräänä aamuna vuoren laelle katsomaan auringonnousua. Se oli henkeäsalpaavaa, Knuutila kertoo.

Hänen mieleensä palaa toinenkin poikkeuksellinen hetki.

– Olimme Sri Lankassa Kandy-nimisessä paikassa juuri, kun siellä laitettiin ensimmäistä kertaa 17 vuoteen esille Buddhan eli Siddharta Gautaman hammas. Jono hammasta katsomaan oli kuitenkin kymmenien kilometrien pituinen, joten päätettiin skipata se kokemus, Knuutila nauraa.

Intiasta kaksikko suuntasi tiensä kohti vuoristoista Nepalia. Positiivinen henkilö sanoisi, että matka kohti pohjoista oli tapahtumarikas. Kyynisempi kuvaisi matkustamisen sujuneen jokseenkin tahmeiden tähtien alla.

– Matkustimme usein yöbusseilla, joissa nukuttiin pienissä kapseleissa, joita ei ole suunniteltu niin pitkille ihmisille kuin minä. Niinpä nukuin aina ihan kippurassa niissä.

– Kun lähestyimme bussille Nepalin rajaa, minut laitettiin bussista ulos ylittämään raja kävellen, koska jostain syystä ulkomaalaisia ei saanut viedä bussilla rajan poikki. Kun sitten taas lopulta pääsimme jatkamaan bussimatkaa Nepalin puolella Katmandun suuntaan, venyi seitsemän tunnin matka maanvyöryjen vuoksi 19 tunnin mittaiseksi, Knuutila kertoo.

Nyt suomalaissaksalainen kaksikko tekee vapaaehtoistyötä Katmandun liepeillä ja suunnittelee seuraavaa etappiaan, joka vie heidät Tiibetin kautta Kiinaan, jonka yhden valtion politiikka ulottaa odottamattomalla tavalla lonkeronsa naiskaksikon jo ennestään tiukkaan matkakassaan.

– Meidän budjettimme räjähtää tuusan nuuskaksi, kun joudumme koukkaamaan Tiibetin kautta, sillä siellä meidän on pakko osallistua järjettömän kalliille turistikierrokselle, jotta pääsimme maan läpi Kiinaan.

Juulia Bernhardt