MinisteriRalf Törngren (1899–1961) teki näyttävän akateemisen uran Turussa, mutta hänet tunnetaan ennen kaikkea kuitenkin sotavuosien jälkeisen ajan poliitikkona. Sosiaaliliberaalina tunnettu Törngren oli tukenut aktiivisesti rauhan asiaa ja soveltui erinomaisesti sota-ajan jälkeisiin hallituksiin. Suomen pääministerinä hän kantoi vastuuta vuonna 1954 reilun viiden kuukauden ajan.

Suomessa on ollut koko itsenäisyyden aikana yhteensä 48 pääministeriä, mutta Törngren on edelleen ainoa RKP:n jäsenkirjalla pääministerin tontille edennyt poliitikko. Hänen pääministerikautensa jäi hänestä riippumattomista syistä melko lyhyeksi, mutta muita ministerin tehtäviä hän tehdä sitten senkin edestä. Törngrenistä tuli nimittäin ensimmäinen suomalainen poliitikko, joka sai ministerin tehtävissä maagiset kymmenen virkavuotta täyteen.

Törngren valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1922. Hän opetti valmistumisensa jälkeen yhteiskuntaoppia Turun klassillisessa lyseossa. Sieltä hän siirtyi Åbo Akademin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen lehtoriksi ja oli virassaan vuoteen 1937 asti. Hän sai vastuulleen myös Åbo Akademin säätiön talousasiat, joista hän vastasi pitkälle sotavuosien yli.

Åbo Akademin säätiö perusti vuonna 2001 hänen nimeään kantavan vuosittain jaettavan rahallisen palkinnon, jonka saa se ansiokas opiskelija, joka on tehnyt opintojensa ohella hommia myös koko yliopiston tai sen oppilaskunnan eteen. Törngren nimitettiin Valtiokonttorin pääjohtajaksi vuonna 1948, missä virassa hän oli virallisesti kuolemaansa asti.

Tosiasiassa 1950-luku vierähti kuitenkin lähinnä yhteiskunnallisissa vastuutehtävissä. Hän istui eduskunnassa RKP:n kansanedustajana vuodesta 1936 vuoteen 1961 asti. Pyrkipä Törngren myös presidentiksi. Hän keräsi vuoden 1956 klassikkovaaleissa 20 valitsijamiestä.

Törngren valittiin alun perin pääministeriksi kompromissina sen jälkeen, kun Maalaisliitto ja SDP olivat taistelleet keskenään paikasta parin kuukauden ajan. Demareiden ja Maalaisliiton eripura heijastui Törngrenin johtaman hallituksen toimintaan ja sen elinkaari jäi varsin lyhyeksi. Taistelut kulminoituivat Urho Kekkosen ja Väinö Leskisen keskinäiseen nahisteluun.

Yllättäen SDP ja Maalaisliitto pääsivät kuitenkin sopuun ja Törngren sai jättää pestinsä, kun Kekkosesta leivottiin viidettä kertaa pääministeri. Sovitteleva ja maltillinen Törngren kelpasi toki muihin ministerin tehtäviin sen jälkeenkin.

Heikki Möttönen