Maatilojen rakenteessa ja taloudellisessa tilanteessa on suurta vaihtelua, eikä keskiarvoista puhuminen anna aina oikeaa kuvaa sektorin taloudellista tilanteesta, selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuoreesta synteesiraportista. Keskiarvotilanteen lisäksi tulee tarkastella myös tätä vaihtelua, heikkojen ja hyvien yritysryhmien taloudellista tilannetta. Maatilayritysten taloudellista ja strategista osaamista on kehitettävä, jotta yritysten tulokset paranevat ja toiminnan jatkuvuus saadaan turvattua.

Suomessa on erittäin hyvää tulosta tekeviä maatalousyrityksiä. Samaan aikaan osa tiloista tekee tappiota, ja esimerkiksi maksuvalmiuden kanssa kamppailevia yrityksiä on huolestuttavan paljon. Maataloussektorin haasteeksi on monissa yhteyksissä tunnistettu yrittäjänvaihdosten vähäisyys ja viljelijöiden ikääntyminen.

Hyvin ja heikosti menestyvien maatilojen välissä olevassa keskijoukossa on paljon kehittämismahdollisuuksia. Positiivista yrittäjätuloa tekevät monenlaiset ja -kokoiset maatilat ja toiminta on yritystoiminnan näkökulmasta tällä hetkellä kestävää. Tulosten pitäisi kehittyä parempaan suuntaan pitkän aikavälin jatkuvuuden ja investointikyvyn mahdollistamiseksi.

– Yksittäinen yrittäjä ei pysty vaikuttamaan toimintaympäristön haasteisiin tai muutoksiin. Sen sijaan niihin on mahdollista valmistautua kehittämällä yritystä ja sen toimintaa strategisesti. Keskikokoisten tilojen pitäisi löytää keinoja saada tuotteistaan parempaa kannattavuutta nykyistä enemmän esimerkiksi yrittäjien yhteistyöllä, kertoo tutkimuspäällikkö Hanna-Maija Karikallio Lukesta tiedotteessa.

Talousosaamisessa on kehittämisen varaa kaikenkokoisilla tiloilla.

– Usein kysymys on itse asiassa yrityksissä yleisesti käytössä olevien työkalujen käyttöön ottamisesta maatiloilla. Esimerkiksi budjetteja ei tällä hetkellä laadita systemaattisesti. Kehittämiseen ja yrittämiseen tulisi laatia strategia, joka ohjaa kohti tunnistettuja tavoitteita ja jossa on kuvattu, miksi yritys on olemassa.

Tulevaisuudessa maatilojen on kehitettävä myös dataan liittyvää liiketoimintaa ja erilaisten yritystoimintaan vaikuttavien riskien hallintaa.

Rakennemuutos on vaikuttanut maatalouden kokonaistuotannon jakautumiseen. Viidennes kunkin tuotantosuunnan suurimmista tiloista tuottaa tyypillisesti hieman yli puolet kokonaistuotoksesta.

– Suuret tilat ovat tuotantosuuntiensa vetureita ja vastaavat valtaosasta ruoantuotannosta. Tässä joukossa kehittämiseen on parhaiten hartioita, ja tuottavuutta voidaan edelleen kasvattaa ottamalla käyttöön innovaatioita. Suurten tilojen toiminnan vastuullisuus vaikuttaa myös kuluttajien luottamukseen, kertoo ryhmäpäällikkö Olli Niskanen Lukesta.

Jos kaikkien tuotantosuuntien tiloja tarkastellaan yhdessä ryhmässä, suurimmilta 20 prosentilta muodostuu yli 80 prosenttia maatalouden myyntituotoista. Myös valtaosa toimialan yrittäjätulosta muodostuu noin viidenneksellä tiloista, mutta myyntitulojen korkea määrä ei takaa korkeaa yrittäjätuloa, jos tilan taloudessa on haasteita. Yrittäjätulo on monilla tiloilla jopa negatiivinen.

– Yrittäjätulo voi olla negatiivinen lyhytaikaisesti esimerkiksi investoinnin vuoksi, mutta on paljon tiloja, joiden toimintaa käytännössä rahoitetaan muilla ansiotuloilla. Merkittävällä osalla tiloista maatalouden kannattavuus ei ylipäätään riitä yksinomaiseksi toimeentuloksi. Lukumääräisesti useimmissa maatilakotitalouksissa maataloustulo muodostaakin vain osan kotitalouden toimeentulosta, toteaa johtava tutkija Arto Latukka Lukesta.

Luken synteesiraporttiin on koottu maatalouden yritystalouden kehittämisen ja tilojen johtamisen erityisteemoja. Tulevaisuuden maatalousyritysten kannalta merkityksellisiä ovat esimerkiksi tiloilla syntyvään dataan liittyvä liiketoiminta, riskienhallinta sekä johtaminen. Lisäksi raportissa on viimeaikaisia maatalouden yritystaloutta sivuavia tutkimus- ja tilastotuloksia.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)