Sinilevähavaintojen määrä on vähentynyt viime viikosta, ja sinilevätilanne on sekä sisävesillä että rannikkoalueilla ajankohtaan nähden tavanomaista rauhallisempi. Myös avomerialueiden sinilevätilanne vaikuttaa rauhalliselta. Paikoin sinilevää esiintyy kuitenkin runsaasti.

Kuluneella viikolla sää on ollut monin paikoin viileää, ja rannikoilta on raportoitu tuulisista oloista. Järvien pintavedet ovat olleet eri puolilla Suomea pääosin 1–2 astetta ajankohtaan nähden tavanomaista viileämpiä. Merialueiden veden lämpötilat ovat laskeneet parin viikon takaisesta ja ovat nyt noin 11–17 astetta. Viileintä vesi oli Helsingin edustalla. Viileämmät vedet voivat hidastaa sinilevien kasvua, kun taas tuuliset olosuhteet voivat pitää sinilevää sekoittuneena veteen. Tilanne voi kuitenkin muuttua paikallisesti nopeasti.

Valtakunnallisen sinileväseurannan sisävesien havaintopaikoilla tehtiin tällä viikolla 195 havaintoa, joista 34 oli sinilevähavaintoja. Sinilevähavaintojen määrä on vähentynyt viime viikosta, ja tilanne on jälleen ajankohtaan nähden tavanomaista rauhallisempi.

Erittäin runsaasti sinilevää havaittiin Järvelän uimarannalla Salossa. Runsaasti sinilevää havaittiin yhteensä seitsemällä havaintopaikalla: Ranuanjärvellä Ranualla, Rusutjärvellä Tuusulassa, Savijärvellä Sipoossa, Heiniöllä Pieksämäellä, Haapajärvellä Lappeenrannassa, Enäjärvellä Vihdissä ja Rokuanjärvellä Vaalassa. Hieman sinilevää havaittiin yhteensä 26 havaintopaikalla. Havaintoja tehtiin eri puolilla Suomea, mutta ne painottuivat Etelä- ja Lounais-Suomeen.

Rannikkoalueiden 45 havainnosta 11 oli sinilevähavaintoja. Sinilevähavaintojen määrä laski selvästi viime viikosta, ja myös rannikolla tilanne on nyt rauhallisempi kuin tähän aikaan kesästä keskimäärin.

Erittäin runsaita sinilevähavaintoja ei tehty. Runsaasti sinilevää havaittiin Kärmäläisissä Naantalissa. Hieman sinilevää havaittiin yhteensä yhdeksällä havaintopaikalla Suomenlahdella ja Saaristomerellä.

Sinilevätilanteen vertailu eri vuosien välillä on suuntaa antavaa, sillä havaintopaikkojen määrä ja sijainti ovat vaihdelleet vuosittain.

Kansalaisten ja muiden virallisen seurannan ulkopuolisten toimijoiden tekemät havainnot täydentävät sinilevätilanteen seurantaa. Tällä viikolla Järvi-meriwikin ja Vesi.fi:n kautta saatiin 44 virallisen seurannan ulkopuolista havaintoa, joista kahdeksassa havaittiin sinilevää. Myös Kangasalan Vesijärven pohjoisosasta on saatu useita ilmoituksia sinilevästä.

Valtakunnallisen sinileväseurannan ja kansalaisten tekemiin sinilevähavaintoihin voi tutustua Järvi-meriwikissä, Vesi.fi:ssä ja Tarkka-palvelussa.

Tämän viikon satelliittihavaintojen perusteella Suomenlahdella on ollut hieman veteen sekoittunutta sinilevää, mutta pintakukintoja ei ole esiintynyt. Selkämerellä, Ahvenanmerellä ja Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ei havaittu selviä sinileväesiintymiä. Sinilevätilanne vaikuttaa olevan Suomen läheisillä avomerialueilla rauhallinen.

Avomerialueiden sinilevätilannetta voi seurata myös satelliittiaineistoon perustuvien sinileväbarometrien avulla. Barometrit kuvaavat sinilevän esiintymisen todennäköisyyttä Suomen lähimerialueilla ja mahdollistavat kuluvan vuoden tilanteen vertailun aiempiin vuosiin. Barometrit julkaistaan Suomen ympäristökeskuksen Tarkka-palvelussa kuudelta Suomen lähiavomerialueelta. Myös barometrien perusteella sinilevätilanne on tällä hetkellä avomerellä melko tavanomainen ja rauhallinen.

Valtakunnallinen sinileväseuranta toteutetaan yhteistyössä kuntien ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisten sekä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kanssa. Myös Suomen rotarit ja koulutetut vapaaehtoiset osallistuvat seurantaan aktiivisesti. Sinilevätilannetta seurataan viikoittain noin 300 havaintopaikalla.

Lupa- ja valvontaviraston laatimien sinilevätiedotteiden säännöllinen julkaisu päättyy 13. elokuuta. Valtakunnallinen sinileväseuranta jatkuu kuitenkin 30. syyskuuta saakka, ja jatkossa sinilevätilanteesta tiedotetaan tarvittaessa. Syyskuun lopussa julkaistaan myös tämän kesän sinileväseurannan yhteenveto. Leväkatsaukset löytyvät lvv.fi-verkkopalvelusta.

Sinilevät eli syanobakteerit kuuluvat maapallon vanhimpiin eliöihin, ja ne ovat luonnollinen osa vesistöjen ekosysteemiä. Muista bakteereista poiketen ne pystyvät yhteyttämään ja tuottamaan happea, minkä vuoksi ne muistuttavat ominaisuuksiltaan planktonleviä. Olosuhteiden, kuten veden lämpenemisen ja ravinteiden lisääntymisen myötä sinilevät voivat lisääntyä nopeasti. Runsaat sinileväkukinnat kertovat yleensä vesistön ekologisesta epätasapainosta.

Runsaat sinileväkukinnat voivat heikentää veden laatua. Ne voivat samentaa vettä, vähentää veden happipitoisuutta kukintojen hajotessa ja haitata muun vesikasvillisuuden kasvua. Lisäksi sinilevät ovat monille eläinplanktonlajeille huonolaatuista ravintoa, mikä voi heijastua koko vesistön ravintoverkkoon.

Vähäinen määrä sinilevää näkyy vedessä usein vihreinä, sinivihreinä tai kellertävinä hiukkasina, ja rantaan voi ajautua kapeita leväraitoja. Kun sinilevää esiintyy runsaasti, vesi on selvästi leväpitoista. Veden pinnalle voi muodostua vihertäviä tai kellertäviä lauttoja, joita voi kasaantua myös rantaveteen. Sinilevää voi kuitenkin esiintyä vedessä runsaasti myös ilman näkyviä pintakertymiä, sillä se voi olla sekoittuneena vesimassaan.

Sinilevän esiintymistä voi arvioida yksinkertaisilla testeillä. Tikulla kokeiltaessa sinilevämassa hajoaa pieniksi hiukkasiksi. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on yleensä jokin muu levä. Vesiastiassa sinilevä nousee usein veden pinnalle noin tunnin kuluessa kaasurakkuloidensa ansiosta. Runsaasti sinilevää sisältävässä vedessä ei tule uida, ja veden käyttöä tulee välttää.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)