Kendo on satoja vuosia vanha japanilainen kamppailulaji, jossa taisteluvälineenä käytetään bambumiekkaa. Japanin kielen sana ”kendÕ” tarkoittaa kirjaimellisesti käännettynä ”miekan tietä”. Kuten muissakin budolajeissa, myös kendossa tärkeintä on keskittyminen: kehon ja mielen yhteistyön on oltava saumatonta, jotta vastustajan lyöminen onnistuu juuri oikealla tavalla.

Suomeen kendo rantautui vasta 1900-luvun lopulla. 1980-luvulla perustettu Turun kendoseura Rendaino on yksi ensimmäisistä kendoseuroista Suomessa.

Japanissa kendo on suuri laji, jolla on noin puoli miljoonaa harrastajaa. Rendainossa aktiivisia jäseniä on tällä hetkellä kolmisenkymmentä. Yksi heistä on kaarinalainen Petteri Mero. Hän löysi tiensä kendon pariin lukioikäisenä vuonna 1998.

– Menimme pienellä kaveriporukalla katsomaan Turussa järjestettyä näytöstä, jossa esiteltiin erilaisia miekkailulajeja. Kendo teki meihin silloin lähtemättömän vaikutuksen, ja osallistuimme heti koko porukalla seuraavaan mahdolliseen kendon peruskurssiin. Siitä lähtien laji on ollut osa elämääni. Elämässäni on ollut aikoja, jolloin harjoittelu ei ole ollut mahdollista, mutta aina olen palannut kendon pariin, Mero kertoo.

Meron mielestä harrastuksena kendo sopii kenelle tahansa. Jokainen voi löytää itselleen parhaan tavan harjoitella.

– Kärsivällisyyttä ja nöyryyttä tosin vaaditaan. Pitää hyväksyä se, että lajissa ei tule mestariksi yhdessä yössä eikä edes yhdessä vuosikymmenessä. Kendo tarjoaa loputtomasti haasteita, korostaa Mero.

– Parasta kendossa ovat sellaiset oivalluksen hetket, kun jokin pitkään harjoiteltu mahdottomalta tuntunut asia alkaa yhtäkkiä onnistua. Niitä mahtuu kendouralle paljon. Ne opettavat, että milloinkaan ei saa luovuttaa.

Meron mukaan kendo on fyysisesti raskas laji, joka haastaa myös henkisesti. Se opettaa selviämään vaikeista tilanteista. Lajin harjoittelussa korostuu itsensä kehittämisen lisäksi muiden ihmisten kunnioitus ja hyvät käytöstavat.

Rendainossa toivotetaan uudet harrastajat tervetulleiksi helmikuussa alkavalle peruskurssille, joka soveltuu kenelle tahansa kendosta kiinnostuneelle yli 12-vuotiaalle. Ensimmäiset kolme kertaa ovat ilmaisia kokeilukertoja, joten mukaan voi mennä matalalla kynnyksellä.

Alkuun ei tarvita verkkareita kummempia varusteita, eikä osallistuminen edellytä minkäänlaisia ennakkotietoja tai -taitoja. Perusasiat opittuaan aloittelijat treenaavat yhdessä edistyneempien kanssa.

– Itselleni pitkäaikaisin haaste on ollut opetella tekemään kendoa rennosti. Pitäisi liikkua salamannopeasti ja vahvasti jännittämättä juurikaan lihaksia. Ei ole ihan helppoa, toteaa Mero.

Maria Helstola