Kohta on vuosi 2024 päätöksessään ja tästä kuluneesta vuodesta on jäänyt paljon pohdittavaa ensi vuodelle. Joulun aika osoitti hyvin, että paljon on tehtävää, jotta saamme pitää kiinni omasta kulttuuristamme ja tavoistamme. Tapamme viettää Joulua on myös osa historiaa, jonka kieltäminen ja väheksyminen ei ole suomalaisten ja suomalaisuuden etu.

Jostakin syystä yhteiskunnassamme on ajauduttu siihen, että osa tuntuu ensisijaisesti miettivät, mistä mahdollinen vähemmistöön kuuluva voi loukkaantua. Sillä, mistä suomalaisuutta tai perinteitä kunnioittavista tuntuu, ei ole heille mitään väliä. Enemmistön kuuluu heistä mukautua, ei vähemmistön.

Kaikella tällaisella toiminnalla nimenomaisesti korostetaan erilaisuutta ja eriarvoistetaan ihmisiä. Aiheutetaan kansassamme eripuraa väheksymällä omaa kulttuuriamme ja tapojamme. Koskaan historiassamme koulujen joulujuhlan merkitystä ei ole pyritty mitätöimään yhtä voimakkaasti. Jouluevankeliumin esittäminen tai ihanien jouluvirsien laulamista ei ole sensuroitu, vaikka suvivirren laulamisen koulujemme kevätjuhlissa on osa kokenut ahdistavaksi jo vuosia. Vai onko? Jospa kyse onkin oman itsensä korostamisesta?

Ironista tästä oman kulttuurimme mitätöimisestä tekee samanaikainen ”itku” noin kolmen prosentin kulttuurille suunnatusta tukirahojen säästöistä. Tästä olemme saaneet kuulla, että se on jopa oman kulttuurimme tuho. Säästötoimet ovat tietysti aina ikävä ja ne kohdistuvat aina johonkin. Silti oman kulttuurimme ja tapojemme ylläpito ja arvostaminen lähtee ihmisistä itsestään. Siihen ei säästötoimet vaikuta, vaan nimenomaisesti arvostaminen omaa kansalaisuuttaan ja perinteitä kohtaan.

Yhdessä kohti suomalaisuutta arvostavaa yhteiskuntaa ja hyvää uutta vuotta 2025.

Paula Hiltunen, Turun PS