Koetan kuntopyöräillä mahdollisimman usein ja aika usein ehdinkin. Pyöräillessä katson mielelläni dokumentteja.

En täysin luota Netflixin dokumentteihin, vaikka tuore sarja Winston Churchillistä on laatua. Valitsen mieluummin Ylen Areenan tarjonnasta historiaa tai luonto-ohjelmaa, myös politiikkaa.

Taannoin valituksi tuli dokumentti Pyhä haudan kirkosta Jerusalemissa. Se oli hämmentävää katsottavaa. Jeesuksen haudan ympärille, oletettavasti, kohonnut kirkko on viiden kirkkokunnan hallinnassa. Suurimmat niistä ovat kreikkalaisortodoksit, Armenian kirkko ja roomalaiskatoliset, pienempiä egyptiläiset koptit ja syyrialaiset ortodoksit. Kaikilla niillä on oma osuutensa hallinnoinnissa ja tiloista.

Etiopialaiset ortodoksit olivat kerran vahvin kirkkokunnista mutta sen väki tuli heitetyksi kokonaan ulos kirkosta 1700-luvulla. Etiopialaiset munkit ovat siirtyneet kirkon katolle, jossa he kamppailevat luostaritilasta koptien kanssa.

Kirkkokunnilla on omat reviirinsä kirkossa. Lattia-ala, lamput ja pylväätkin on jaettu niiden kesken. Kukin pitää messunsa omalla vuorollaan. Kaikki ei aina suju Status Quon eli sopimuskirjan mukaan. Riitoja on lähes päivittäin, yleensä suukopua. Joskus nahistelu kääntyy painiksi. Poliisiakin tarvitaan avuksi tämän tästä.

Omasta pidetään mustasukkaisesti kiinni. Asiakirjat ovat aikojen saatossa tuhoutuneet tai ne on tuhottu. Jokaisella on oma perimätietonsa eli tarinansa siitä, mitä joskus on sovittu ja mihin pitäisi olla oikeus.

Jotta tarina olisi riittävän merkillinen, niin kirkon avaimet ovat kahden muslimisuvun hallussa, ovat olleet satoja vuosia. Toinen suvuista säilyttää avaimia, toinen avaa niillä ovet. Näin päätti Saladin, joka valtasi Jerusalemin. Hän havaitsi, etteivät kristityt päässeet mistään sopuun.

Munkit käyttäytyvät kaikkea muuta kuin kristillisesti: pikkumaisesti, politikoiden, kaiken kaikkiaan huonosti. Jumalisuutta puuttuu. Riidanhalua ja omistushalua piisaa.

Tarina Pyhän haudan kirkosta on vertauskuvallinen. Jumala on suuri – niin väitetään, ja ehkä onkin, mutta ihminen on pieni, hengeltään. Siitä dokumentti todisti vahvasti.

Lasse Virtanen