Rauman ja Uudenkaupungin edustalta kerättiin viime kesänä kadonneita kalanpyydyksiä haraamalla. Verkkoja saatiin yli neljä kilometriä. Niiden lisäksi saatiin kalastuksessa käytettyjä painoja, naruja, ankkureita, siimaa, koukkuja ja verkkopuikkareita. Re:Fish-hankkeessa kartoitetaan edelleen alueita, joilta kadonneita pyydyksiä voisi löytyä.

Kalastusperäinen roska voi säilyä ympäristössä vuosikymmeniä. Vanhin tunnistettu merestä nostettu pyydys oli vuodelta 1983. Kadonneet kalanpyydykset aiheuttavat monenlaisia haittoja ympäristölle, kalastajille, veneilijöille ja vesistöjen äärellä virkistäytyjille, mutta niiden määrästä Suomessa ei juurikaan ole tietoa.

– Verkkojen yhteenlaskettu pituus oli yli neljä kilometriä, mikä vastaa noin 130 yksittäistä 30 metrin verkkoa. Suurin osa verkoista oli matalia, alle kahden metrin korkuisia, silmäkooltaan 45 millimetrin verkkoja, joilla pyydetään kuhaa ja siikaa, kuvailee vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta tiedotteessa.

– Nostetuissa verkoissa oli tarttuneena kuolleita kaloja, linnun luita ja pohjaroskaa, kuten muovin riekaleita, tölkkejä, muoviastioita ja sadehousut. Lisäksi verkkojen mukana nousi ajoittain myös simpukoita ja muita pohjaeläimiä, Kotilainen kertoo.

Kesän haraukset kattoivat yhteensä 35 neliökilometriä Rauman ja Uudenkaupungin merialueesta. Harausalueita kartoitettiin etukäteen haastattelemalla kalastuksenvalvojia, viranomaisia ja paikallisia kalastajia. Haraa vedettiin aluksen perässä pohjaa myöten muutaman solmun nopeudella. Haraan tarttuneet pyydykset mitattiin ja luokiteltiin. Haraukset jatkuvat kesällä 2025 Saaristomerellä ja resurssien mukaan myös Suomenlahden puolella.

Kalastusroskaa etsittiin sukeltamalla Kaarinassa, Naantalissa ja Ruissalossa kesäkuussa ja syyskuussa. Tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon suosituilta kalastuspaikoilta löytyy vapaa-ajan kalastukseen liittyvää roskaa. Sukelluksissa löytyi yhteensä lähes 50 jigiä tai uistinta sekä muita pyydyksiä.

– Vaikka harva jättää tahallaan uistimia tai muita kalastusvälineitä veteen tai rannalle, löysimme kuitenkin yhdeltä rannalta kivien alta ja muista koloista lyhyessä ajassa yli 100 metriä siimaa. Tämä kertoo mielestäni omaa tarinaansa siitä, että kaikki roskat eivät jää rannoille ja vesistöihin vahingossa, arvioi projektipäällikkö Jutta Vuolamo Pidä Saaristo Siistinä ry:stä.

Sukellusten yhteydessä tarkasteltiin myös rannoilta löytyvien roskien määrää ja laatua. Kalastusroskan osuus kaikista löytyneistä roskista oli noin 24 prosenttia. Muovisten roskien osuus kaikista löytyneistä roskista oli noin 80 prosenttia.

Kesän aikana Saaristomerellä pilotoitiin käytöstä poistettujen muovisten kalastusverkkojen keräystä.

– Keräykset eivät saavuttaneet toivottua suosiota. Verkkoja tuotiin keräysastioihin melko vähän. Tähän voi olla monia syitä, mutta kokemuksesta tiedämme, että ihmiset heräävät uusiin jätelajikeräyksiin melko hitaasti. On myös mahdollista, että viesti ei ole tavoittanut vapaa-ajan kalastajia, Vuolamo pohtii.

Re:Fish-hanke järjestää 13. marraskuuta kello 13–15.30 työpajan, jossa pohditaan syitä pyydysten häviämiseen ja keinoja ehkäistä niiden häviämistä kalastuksen yhteydessä. Tilaisuudessa kuullaan asiantuntijoiden alustuksia sääolojen, kalastuslainsäädännön, kalastuksen, kalastuksenvalvonnan ja veneilyturvallisuuden näkökulmista.

Tilaisuuteen ehtii ilmoittautua vielä 6. marraskuuta saakka.

Re:Fish on kolmivuotinen (2023–26) Euroopan unionin rahoittama Interreg Central Baltic -hanke. Hankkeen tarkoituksena on vähentää vapaa-ajan kalastuksesta peräisin olevan roskan määrää Itämeressä. Suomesta hankkeessa ovat mukana Suomen ympäristökeskus ja Pidä Saaristo Siistinä ry. Hanketta koordinoi ruotsalainen Håll Sverige Rent -säätiö, ja Virosta hankkeessa on mukana Tarton yliopiston yhteydessä toimiva Viron merentutkimuslaitos.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)