Mitä saadaan, kun annetaan kolmelle apulaispormestarille isot lasipurkit, 50 grammaa villalankaa, kuivattuja koivunlehtiä, sipulinkuoria, samettikukkia sekä alunaa ja kuumaa vettä? No, kolme Pormestarin purkkia tietenkin. Jaa että mitä?

– Kutsuimme Turun apulaispormestarit vierailulle. Esittelimme heille Turun taitokeskuksen tilat ja kerroimme toiminnastamme. Halusimme myös konkreettisesti esitellä yhden itse tekemisen muodon, jossa yhdistyy luonto ja kierrätys: purkkivärjäyksen, selittää Turun Taito Shopin myymälävastaava Paula Vanne.

– Apulaispormestarit saivat tehdä itselleen värjäyspurkit, joihin kokosivat haluamiaan väriaineita. Purkit ovat nyt tekeytymässä Turun taitokeskuksella, ja niiden värjäytymistä voi seurata sosiaalisessa mediassa. Purkkeja voi tulla katsomaan myös paikan päälle. Valmiit langat luovutamme apulaispormestareille, Vanne kertoo.

Turun apulaispormestari Mirka Muukkonen kertoo perineensä äidiltään kiinnostuksen käsitöitä kohtaan. Purkkivärjäystä Muukkonen ei ollut aiemmin kokeillut, mutta odottaa nyt malttamattomana minkävärisiä lankoja purkeista tulee. Hän aikoo kutoa itse värjäämästään langasta sukat tai lapaset.

– Olin yllättynyt taitokeskuksen toiminnan laajuudesta. He tekevät merkittävää yhteiskunnallista työtä: käsityöt yhdistävät ihmisiä. Käsityöt ovat toki myös osa identiteettiämme ja historiaamme.

– Ilmastonäkökulmasta käsityötaidoilla on useita vaikutuksia. Ne liittyvät kiertotalouteen eli materiaalien kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön. Käsityöt itsessään pitää sisällään ajatuksen kestävästä vaateteollisuudesta. Käsityöperinteeseen kuuluu myös korjaaminen ja parsiminen, jota haluaisin itse oppia. Nämä kaikki yhdessä ovat merkittäviä toimenpiteitä osana kaupungin ilmastotyötä ja ilmastotavoitteita, Muukkonen toteaa.

Toinen Turun apulaispormestari Elina Rantanen kertoo joskus värjänneensä lankoja itse, tosin ei koskaan purkissa. Rantasen mielestä menetelmä on kiehtova, koska prosessi on niin pitkä ja lopputulos on aina yllätys. Hän kertoo olleensa joskus innokas käsityöharrastaja, vaikka nyttemmin tekeminen on jäänyt vähemmälle.

– Lankojen värjääminen sai pientä kipinää liikkeelle, josko pitäisi taas palata tämän harrastuksen pariin. En vielä tiedä mitä langoista teen, mutta pipon, kaulahuivin tai sukkien neulominen kiinnostaisi, miettii Rantanen.

– Taitokeskuksesta jäi päällimmäisenä mieleen, miten valtavan suuri yhteisöllinen ja mielen hyvinvointia lisäävä voima käsitöillä on monille. On tärkeää, että meillä on tällaisia paikkoja, joissa opastetaan ihmisiä käsitöiden saloihin.

Maria Helstola