Tyynellämerellä parhaillaan käynnistymässä olevan El Niño -ilmiön ennustetaan kehittyvän loppuvuoden aikana harvinaisen voimakkaaksi. El Niñon vaikutukset Suomeen jäävät yleensä melko heikoiksi, mutta ilmiö nostaa väliaikaisesti maapallon keskilämpötilaa, koska El Niñon aikana laajat alueet trooppisen Tyynenmeren keski- ja itäosissa ovat keskimääräistä lämpimämpiä.

Muutaman vuoden välein trooppisen Tyynenmeren keski- ja itäosissa merenpinnan lämpötila kohoaa tavanomaista korkeammaksi. Kyse on Maan ilmastojärjestelmän luontaiseen vaihteluun kuuluvasta El Niño -ilmiöstä, joka toistuu epäsäännöllisen säännöllisesti noin 2–7 vuoden välein. Sen vastakkainen vaihe, La Niña, viilentää samoja alueita. Edellinen El Niño esiintyi vuosina 2023–24, ja sen jälkeen vuonna 2025 sekä kuluvan vuoden alussa Tyynellämerellä on vallinnut neutraali tai lievästi La Niñaan kääntynyt tilanne.

Pitkän aikavälin sääennusteet ovat kuitenkin jo usean kuukauden ajan osoittaneet kasvavaa todennäköisyyttä erittäin voimakkaalle El Niño -ilmiölle tämän vuoden lopulla. Tyynenmeren keski- ja itäosat ovat viime kuukausina lämmenneet nopeasti ja ovat jo nyt noin asteen tavanomaista lämpimämpiä.

Tämän seurauksena oikeastaan jokainen uusi pitkän aikavälin ennusteajo kevään aikana on viitannut edellistä ennustetta voimakkaampaan merialueiden lämpenemiseen ja entistä suurempaan todennäköisyyteen sille, että loppuvuoden aikana kehittyy erittäin voimakas El Niño.

El Niñoa tarkastellaan useimmiten Nino3.4-alueella, jolla tarkoitetaan päiväntasaajan tuntumassa, alueella 5°N–5°S ja 170°W–120°W sijaitsevaa merialuetta.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n ennusteiden mukaan trooppisen Tyynenmeren keski- ja itäosissa meriveden pintalämpötila nousee yli kaksi astetta pitkän ajan keskiarvon yläpuolelle, jolloin puhutaan joskus super-El Niñosta. Tällaisia niin sanottuja super-El Niñoja on havaittu noin 15–20 vuoden välein: viimeksi vuosina 2015–2016 ja sitä ennen 1997–1998 sekä 1982–1983.

Huomionarvoisinta on kuitenkin se, että ennustemallien keskiarvo nousee noin 2,7 asteeseen lokakuussa 2026, joka vastaisi vuoden 2016 super-El Niñon voimakkuutta.

Osa El Niño-ennusteista on ollut hyvinkin voimakkaita: niissä Niño3.4-alueen lämpeneminen ylittää kolme astetta, mikä tarkoittaisi ennätyksellisen voimakasta El Niñoa. Esimerkiksi Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen toukokuussa tekemässä ennusteessa parven keskiarvo marraskuussa on noin kolme astetta, ja osa parven jäsenistä ennustaa jopa lähes neljän asteen poikkeamaa Niño3.4-alueelle.

Malliennusteissa on kuitenkin epävarmuutta. Vaikka kaikki mallit ennustavat El Niño -olosuhteiden kehittymistä, epävarmuutta on syntyvän El Niñon voimakkuudessa. Lisäksi ilmaston lämpeneminen vaikeuttaa vertailua aiempiin El Niño -tapauksiin, sillä pitkän aikavälin lämpenemistrendi vaikuttaa taustalla.

Jos ennusteiden mukainen erittäin voimakas super-El Niño toteutuu, sillä on maapallon keskilämpötilaa selvästi nostava vaikutus. Tämä johtuu siitä, että El Niñon aikana laajat merialueet Tyynellämerellä lämpenevät, ja tämä lämpö siirtyy hiljalleen merestä ilmakehään. Tyypillisesti El Niñon aiheuttama lämpimyys näkyykin globaaleissa keskilämpötiloissa 2–3 kuukauden viiveellä.

Jo vuosina 2023–24 koettiin voimakas globaali lämpöpiikki, ja sen seurauksena vuodet 2023 ja 2024 olivat maailmanlaajuisesti ennätyksellisen lämpimiä. Mielenkiintoista on se, että silloinen El Niño ei ollut niin voimakas kuin mitä ennustemallit arvioivat nyt syntyvästä El Niñosta. On siis mahdollista, ja jopa todennäköistä, että vuosina 2026–27 koetaan edellisvuosia korkeampi lämpöpiikki. Tällöin vuoden 2026 loppupuolen kuukaudet voisivat nousta selvästi yli 1,5 asteen esiteollisen ajan tason yläpuolelle, ja vuoden 2027 alkupuolella yksittäiset kuukaudet saattaisivat ylittää kahden asteen rajan. Jos näin tapahtuu, vuodesta 2027 muodostuisi hyvin todennäköisesti uusi maailmanlaajuinen lämpöennätysvuosi.

WMO:n mukaan on todennäköistä, että seuraavan viiden vuoden aikana 2026–30 ainakin yksi vuosi on globaalisti ennätyksellisen lämmin.

Vaikka pitkän aikavälin lämpeneminen on ihmiskunnan aiheuttamaa, El Niño – La Nina -vaihtelu on tärkein yksittäinen luonnollinen tekijä, joka aiheuttaa globaalin keskilämpötilan vaihtelua vuodesta toiseen. Lämpenevässä ilmastossa nämä vaihtelut eivät katoa, vaan oikeastaan niiden vaikutus korostuu: tulevaisuudessa voidaan käytännössä jokaisen El Niñon aikana odottaa uusia maailmanlaajuisia ennätyslämpötiloja.

Vaikka El Niño on Tyynenmeren alueella esiintyvä sää- ja ilmastoilmiö, sen vaikutukset voivat ulottua myös korkeammille leveysasteille ilmakehän suihkuvirtausten aaltojen ja laajan skaalan ilmastovaihteluiden, kuten Pohjois-Atlantin oskillaation eli NAO:n kautta. Selvää ja johdonmukaista vaikutusta Suomen tai Pohjois-Euroopan säähän ei kuitenkaan ole havaittu. Varsinkin kesäaikaan signaali Suomen säähän on heikko, ja esimerkiksi edellisten kehittyvien super-El Niñojen aikaan kesät ovat olleet joko viileitä (1982, 2015) tai lämpimiä (1972, 1997).

Tutkimusten mukaan El Niño -talvet näyttävät olevan Suomessa keskimäärin hieman tavanomaista viileämpiä, koska El Niño suosii negatiivista NAO-vaihetta. Tämä voisi siis hieman lisätä kylmän ja lumisen talven todennäköisyyttä tänä vuonna Pohjois-Euroopassa. Yhteys on kuitenkin heikko eikä toteudu läheskään jokaisen El Niño -tapahtuman yhteydessä.

Vaikutukset voivat myös poiketa merkittävästi tavanomaisten El Niñojen ja super-El Niñojen välillä, sillä super-El Niñojen arviointia vaikeuttaa se, että niitä on toistaiseksi havaittu vain muutamia. Suomessa viimeisten super-El Niñojen yhteydessä koetut talvet ovat olleet voittopuolisesti leutoja, mutta vaihtelevia. Esimerkiksi talvella 2015–2016 koettiin tammikuussa kova kolmen viikon pakkasjakso, kun muuten oli koko talven ajan erittäin leutoa. Myös talvella 1997–1998 oli pitkiä leutoja jaksoja, mutta sää vaihteli erittäin rajusti.

El Niñon vaikutukset Suomen säähän ovat siis niin pieniä, että ne helposti häviävät luontaiseen säävaihteluun. Täten pelkästään El Niñon perusteella ei pysty tekemään luotettavia pitkän aikavälin ennusteita Suomen säästä.

Mika Rantanen ja Ilari Lehtonen

Kirjoittavat ovat Ilmatieteen laitoksen tutkijoita