HelsinginSanomien kirjallisuusarvostelija Toini Havu (1908–98) osui varsin arkaan paikkaan, kun hän ampui Väinö LinnanTuntemattoman sotilaan tuoreeltaan alas. Havun sinänsä perusteellisesta ja pikkutarkasta arvostelutyöstä syntyi valtakunnallinen kulttuuriskandaali. Havun kritiikin jälkeen käyty julkinen keskustelu lisäsi kuitenkin roimasti myös teoksen tunnettavuutta.

Havu syntyi vähän varakkaampaan turkulaisperheeseen, sillä hänen isänsä oli Turun hovioikeuden varapresidentti Johan Viktor Havu. Toinin Sigfrid-äiti oli puolestaan opettaja ja kaupunginvaltuutettu Kokoomuksen riveistä.

Havu valmistui filosofian maisteriksi Helsingissä vuonna 1934. Työuransa uransa aluksi Havu teki erilaisia käännöstöitä. Sotavuosina hän vastasi muutaman vuoden Yleisradion Turun radioaseman ohjelmiston suunnittelusta. Vuonna 1944 hän toimi lyhyen aikaa myös Väestöliiton toiminnanjohtajana. Heti sodan jälkeen hänet nimitettiin turkulaiskustantamo Kirjokannen kirjalliseksi johtajaksi, mutta pesti jäi kuitenkin noin vuoden mittaiseksi.

Vuonna 1946 turkulaismaisteri sai kiinnityksen Hesarin kulttuuritoimitukseen. Hänen vastuulleen kuului alkuun kirjallisuuden lisäksi myös teatteri. Vuoden 1954 joulukuussa Havu kirjoitti kuuluisan kritiikkinsä, joka leimasi häntä ja hänen perhettään loppuelämän. Havun kirjoituksen paljon puhuva otsikko oli ”Purnaajan sota”.

Erityistä ärtymystä herättivät hänen raflaavat ilmaisunsa, kuten juuri ”purnaaja” tai ”sammakkoperspektiivi”. Havu tykitti Linnan suuntaan varsin ronskein sanakääntein ja haukkui kirjailijaa siitä, että tämä oli juuttunut näpertelemään yksityiskohtien kimpussa, eikä kyennyt ilmaisemaan laajempaa näkemystä sodasta.

Vaikka Havulla oli näkyvä asema Helsingin Sanomissa, mutta kritiikistä leimahtaneen jatkosodan hän hävisi. Suomen kansa oli nimittäin täysin eri mieltä ja Havun ylimielisyys tyrmättiin lähes yksimielisesti. Toki Havulla oli myös omat kannattajansa, mutta he pysyivät varsin hiljaa.

Teoksen asema ei ollut kritiikin aikoihin kuitenkaan nykyisenlainen, ja Edwin Laineen ohjaama elokuvaklassikko sai ensi-iltansa vasta vuoden päästä siitä. Havu tarjosi vuonna 1959 Linnalle sovintoa, mutta kirjailija ei siihen suostunut.

Havun ura Hesarissa päättyi vuonna 1962, kun hän ajautui erimielisyyksiin toimitusjohtaja Eljas Erkon kanssa. Havu jatkoi kuitenkin kirjallisella tiellä, hän suomensi muun muassa Hesseä ja Laxnessia.

Heikki Möttönen