MuusikkoEsko Linnavallin (1941–91) elämäntyö tiivistyy kolmeen maagisen kirjaimeen: UMO. Linnavalli oli Uuden Musiikin Orkesterin ensimmäinen johtaja ja hänen johdollaan yhtyeestä kehittyi arvostettu ammattilaisorkesteri. Hän suosi orkesterinsa ohjelmistossa enemmän perinteistä kuin modernia jazzia, mistä tuli välillä pyyheitä musiikkiarvostelijoilta.

Se ei Linnavallin vahvaa persoonaa hetkauttanut, sillä hänen suora tyylinsä upposi niin tapahtumajärjestäjiin kuin yritysjohtajiin. Linnavalli oli loistava keikka- ja sponsorineuvottelija, joka loi orkesterin ympärille taloudellista puskuria. Linnavalli johti orkesteria aina kuolemaansa asti.

Linnavalli ihastui jazzmusiikkiin 12-vuotiaana lapsuutensa Turussa. Turun klassillisen lyseon kasvatti soitti pianoa ja hänen suurin idolinsa oli amerikkalaispianisti Tommy Flanagan.

Linnavallilla oli niin suuri hinku oppia soittamaan jazzia, että hän paineli poikasena Turun kulttuurijohdon pakeille ja esitti Erik Lindströmiä nuorten jazzkurssin vetäjäksi. Kaupungilta ei varoja herunut, mutta Linnavallin oma ammatinvalinta alkoi olla selviö.

Linnavalli soitti 1960-luvun puolella pianoa eri jazzbändeissä Helsingissä ja Tukholmassa. Hän pääsi välillä jopa pienimuotoisen fanihysterian kohteeksi, kun mies pestattiin vähäksi aikaa huippusuositun brittibändin, Renegadesin, riveihin sähköurkujen soittajaksi. Linnavalli rakasti soittamista, mutta varsinaisen leipätyö muotoutui kuitenkin isojen orkesterien johtajana sekä sovittajana. Hän teki sovituksia Ylen eri orkestereille ja toimi myös kapellimestarina.

Osaava kaveri pantiin merkille varsin pian myös levy-yhtiöissä. Linnavallin kädenjälki kuulukin monien hittien taustalta. Hän sävelsi vuoden 1968 edustuskappaleen ”Kun kello käy” ja taikoi sävelet ohjaaja Ere Kokkosen huumorielokuviin. Linnavali teki yhteistyötä muun muassa Vesku Loirin, Seija Simolan, Dannyn ja Kirkan kanssa. Linnavalli heti toimia välillä myös teatterikapellimestarina vanhoilla kotinurkillaan Turussa.

Vuonna 1975 avautui ihan uusi maailma, kun hän perusti yhdessä maan johtajien jazzmuusikoiden kanssa UMO:n. Lähtökohtana oli muusikoiden heikko työtilanne sekä se, että Suomessa ei ollut vakituista orkesteria ulkomaisille solisteille.

UMO:n aikana Linnavalli työskentelikin maailman jazzhuippujen kanssa ja toi heitä Suomeen konsertoimaan. UMO:lla oli valtava rooli myös nuorten soittajien epävirallisena korkeakouluna.

Heikki Möttönen