Pohjolan puutaloalueella sijaitseva Bar Semafori on hieman kuin paikallinen olohuone, jonka vakikävijöillä on yhteinen WhatsApp-ryhmäkin. Kesäaikaan siellä piipahtaa paljon myös pyöräilijöitä, ja Logomon keikkojen aikana konserttikansaa.

– Tällä baarilla on ollut aina sama nimi, ja se on alun perin perustettu vuonna 1989. Olin itse ollut aikaisemmin töissä Old Bankissa kahdeksan vuotta, ja sitä ennen laivoilla toiset kahdeksan vuotta. Oma baari on kuitenkin aina hieno juttu, kertoo vuonna 2002 baarin yrittäjänä aloittanut Kai Salonen.

Hän avasi heti ensimmäisenä kesänä myös terassin baarin eteen.

– baarilla pitää terassi olla, hän naurahtaa.

Vuodesta 2009 mukana on ollut myös Kai Salosen vaimo Marjo Laakso, joka on asunut lähes koko ikänsä Pohjolassa.

– Olen kotoisin tästä ihan vastapäätä, eli minun vanhempieni talo on tuo vieressä sijaitseva puutalo, Laakso sanoo.

Heidän baarinsa on tarjonnut paikallisen matalan kynnyksen kohtaamispaikan tutustua alueen naapurustoon. He kuvaavat baariaan yhteisölliseksi paikaksi, jossa on helppoa tutustua ihmisiin.

– Täällä tulee helposti uusia kavereita, koska moni asiakas asuu täällä naapurustossa. Mutta tänne tullaan kauempaakin erityisesti syömään meidän pitsoja. Nykyisin myös nuoriso on löytänyt tiensä tänne, ja he tulevat pelaamaan tänne porukalla esimerkiksi biljardia ja tikkaa, Salonen kertoo.

– On mukava, että täällä käy eri-ikäistä porukkaa ja yleensäkin erilaisia ihmisiä. On kiva, kun tulee uusia kasvoja, mutta sitten meillä on asiakkaana alkuperäisiä asiakkaita, jotka ovat käyneet baarissa jo 30 vuoden ajan, Laakso kertoo.

Pariskuntaa vastaa keskenään vuorotellen baarin toiminnasta.

– Ei tällainen kannata, jos ei itse täällä ole töissä. Meillä on työntekijä yksi tai kaksi päivää viikossa, ja me teemme Marjon kanssa muut vuorot vuoronperään, Salonen kertoo.

Baariin toivotetaan tervetulleiksi myös koirat, ja siellä on usein paikalla myös pariskunnan oma koira Leevi.

– Täällä käy paljon ihmisiä koiransa kanssa tai voit piipahtaa yhdellä tai pitsalla koiralenkin varrella, Laakso sanoo.

Salonen muutti baarin lähellä sijaitsevaan taloon jo vuonna 1995, ja samalla hän on nähnyt alueen muutoksen vuosien varrella. Hän on huomannut, että 90-luvulla osa taloista oli hieman ränsistyneitä, kun nyt ne ovat hänen mielestään viimeisen päälle kunnostettuja.

– Tämä on todella rauhallinen asuinalue, mutta tästä ei ole kuin puolitoista kilometriä keskustaan. Rautatie erottaa jotenkin tämän alueen keskustasta. 15 vuotta sitten meidän edessä oleva tie oli vielä hiekkatie, Salonen toteaa.

– Täällä on vähän kuin asuisi maaseudun rauhassa, mutta ollaan keskellä kaupunkia. Aikaisemmin täällä asui enemmän ikäihmisiä, kun nyt täällä asuu paljon lapsiperheitä. Ja tuossa vieressähän on tuo Kähärin asuinalueen koulu, Laakso sanoo.

Marianne Rovio