Jumalatar Pariisin taivaan alta– koeajossa DS4 E-Tense 225 Plug-In Hybrid

DS4 on kauniisti muotoiltu menolainen. Kuva: Teemu P. Peltola

24.06.2024 Aamuset

Yksi autoilun historian tunnetuimmista kaunottarista julkistettiin Pariisin autonäyttelyssä vuonna 1955, jolloin Citroën DS näki päivänvalon. Enemmän postmodernia veistosta kuin henkilöautoa muistuttava ihmisenkuljetin jätti automaailmaan lähtemättömän jäljen. Mallinimi DS lausutaan ranskalaisittain samalla tavalla, kuin jumalatarta tarkoittava sana. Mallia valmistettiin kaksi vuosikymmentä ja legenda oli syntynyt.

Citroën otti DS-mallinimen uudelleen käyttöön 2000-luvulla, jolloin DS modernisoitiin viittaamaan Different Spirit -sanapariin. Ensimmäiset mallit olivat Citroëneja, mutta piakkoin mallisto erotettiin kokonaan omaksi automerkikseen. DS:t erosivatkin tavallisista sitikoista premium-vaikutelmansa ansiosta, joten päätös oli kaikin puolin oikea.

Nykyään DS elää jo omaa elämäänsä, omine merkkihuoltoineen. Malleja on neljä: pikkuinen, keskikokoinen, katumaasturi ja edustusmalli. Koeajoon otettiin keskikokoinen DS4 -lataushybridi.

Ovenkahvat pomppaavat kutsuvasti ulos lukot avatessa.

Tunnistettavan feminiiniset muodot hivelevät silmiä heti ensikatsomalta. DS4 valittiin vuonna 2022 maailman kauneimmaksi autoksi, eikä se päältä päin ole yllätys. Auto on kuin jokin täydellisen kaunis luonnon muovaama esine, jossa ei ole mitään ylimääräistä tai vistoa.

Sisätiloissa sitikkamaisuus tulee ehkäpä eniten esiin. Kaikki on viimeisen päälle nättiä ja jopa koristeellista, aina ikkunanavauskytkimiä myöten. Löytyy kaikenlaista säilytyskoloa ja -lokeroa ties mille. Penkki säätyy hyvin ja mukava ajoasento löytyy helposti.

Ei tarvitse pitkästikään ajella huomatakseen, että DS ei ole Citroën. Ohjaus on todella pitävä ja jämerä, päinvastoin kuin Sitikan C-sarjassa, jossa ratti on lähinnä ruori, jolla annetaan suunta suurinpiirtein sinne minne halutaan mennä.

Täydet akut lupaavat lähtiessä 50 kilometrin kantamaa pelkällä sähköllä ajaen, mutta nopeasti akun lataus tuntuu ainakin kaupunkiajossa hupenevan. No, lataushybridissä se ei kovin olennaista olekaan.

Soratiellä kahdeksaakymppiä päästellessä tulee testattua myös jousituksen mukavuus, joka on ranskalaisille autoilussa lähes kunnakysymys. Miellyttävältä meno tuntuu nimismiehen erikoistenkin yli ajellessa, mutta mistään pumpulimaisesta kellumisesta ei voida puhua.

Hieman muiden premium-merkkien varjoon DS on toistaiseksi Suomessa jäänyt. Syyt lienevät markkinoinnilliset, sillä tuote on kunnossa, ja erilaisia vaihtoehtoja väriin ja sisustusmateriaaleihin on niin paljon, että autosta saa halutessaan todella uniikin.