Kuvataiteilijana ja elokuvantekijänä työskentelevä Minna Parkkinen on syntynyt aikana, jolloin Minna-nimi oli erittäin suosittu. Vuonna 1964 syntynyt Parkkinen tottui jo nuorena siihen, että ympärillä on paljon kaimoja.

– Jo kouluaikoina koulussa oli aina useampi Minna. Aikanaan kun opiskelin Oriveden opistolla, meitä oli siellä samaan aikaan kolme Minnaa. Silloin olin vaatteideni värin mukaan vihreä-Minna. Pidin silloin aika paljon vihreitä vaatteita, hän muistelee.

Minna on leimallisesti 1960-luvun nimi, joka nousi suosioon poikkeuksellisen nopeasti. Vielä 1962 Minna-nimen kutsumanimekseen sai vain reilut 230 lasta. Parkkisen syntyessä määrä oli jo lähes 900. Minna-nimen suosion huippu oli 1967, jolloin lähes 2 000 lasta sai kutsumanimekseen Minnan.

1960-luvulla Minna olikin monena vuonna suosituimpien tytön nimien joukossa. Nimen suosio myös laski poikkeuksellisen nopeasti 1970-luvun kuluessa.

Parkkista oman nimen yleisyys ei ole haitannut.

– Olen aina tykännyt nimestäni. Olen ollut paljon Espanjassa ja siellä nimeni vääntyy helpoksi Minaksi, joka tarkoittaa kaivosta. En sitten tiedä olenko henkisesti kultakaivos vai hiilikaivos, hän nauraa.

– Se on minusta myös hauskaa, että San Franciscossa on Minna Street. Tosin ”nimikkokatuni” ei ole kovinkaan kummoinen tai erityisen kaunis kadunpätkä.

Kun Parkkinen 1960-luvulla syntyi, oli hän jo perheen kolmas tyttölapsi. Vanhemmilla alkoi siinä vaiheessa ilmeisesti olla jo hieman hankaluuksia keksiä sopivaa nimeä.

– Minun käsittääkseni vanhempani olivat toivoneet vähän poikaa siinä kohtaa ja miettineet, että minusta tulisi Mikko. Kun sitten olinkin tyttö, Mikko vääntyi aika helposti Minnaksi, Parkkinen kertoo.

Nimipäivällä ei Parkkisen elämässä ole koskaan ollut kovin suurta merkitystä.

– Pienimuotoisesti sitä on aina juhlittu. Onnitteluja olen saattanut saada, mutta ei nimipäivä suuremmin normaalista arjesta ole minun kohdallani eronnut.

Minnan nimipäivä on 26. toukokuuta.

Ilkka Lappi