Turun kaupunginvaltuusto on saavuttamassa 150 vuoden iän. Valtuuston ensimmäiset vaalit järjestettiin vuonna 1874. Nykyvaltuusto kokoontui taannoin juhlaistuntoon, jossa luennoi Turun kaupungin historiaprojektiin osallistuva emeritusprofessori Timo Soikkanen. Hän käsitteli Turun kunnallispolitiikan perusteiden myllerrystä 1970- ja 1980-luvulla.

Turussa haikaillaan usein tamperelaisen päätöksenteon perään. Turun vinkkelistä se näyttää jouhevalta, ainakin sujuvammalta kuin mihin Turussa on totuttu. Tampereella valtaa piti pitkään sinipuna eli niin sanottu aseveliakseli. Kokoomus ja demarit päättivät suurista linjoista.

Turussa sellaista ei syntynyt ennen kuin vasta 1990-luvulla. Miksei? Soikkanen muistutti, että toisin kuin Tampereella, SKDL oli Turun suurin puolue sotien jälkeen. Edellytyksiä sinipunalle ei ollut. SKDL oli suurempi kuin kokoomus ja SDP yhteensä. Kokoomus oli pitkään liberaalien varjossa.

Valtuustossa oli vasemmistoenemmistö. Turku oli punainen 1970-luvun puoliväliin asti. Valtuusto muuttui vasta vuoden 1976 vaaleissa porvarienemmistöiseksi.

Vuoden 1980 vaaleissa vasemmiston valta teki paluun yhden paikan enemmistöllä tarkastuslaskentojen jälkeen. Mutta vain hetkeksi. Kirsti Smolanderin loikka SDP:stä kokoomukseen heilautti vaa’ankieltä toiseen suuntaan ennen kuin valtuusto ehti edes kokoontua. Loikkia nähtiin muitakin. Tämä romautti ryhmien välisen luottamuksen pitkäksi ajaksi.

Uusi Suomi käytti Soikkasen mukaan ensimmäisenä otsikossa termiä ”Turun tauti”. Se tarkoitti aluksi nimenomaan riitoja, juonittelua ja loikkauksia. Nykyisin se mielletään erityisesti vanhojen talojen purkamiseksi ja rakennusliikkeiden liialliseksi vaikutusvallaksi.

Soikkanen muistutti, että rahaa ei valunut puolueilta kunnallisjärjestöille, vaan ne joutuivat rahoittamaan vaalikampanjat muilla keinoilla. Kun kunnilla on kaavoitusmonopoli, kunnallisjärjestöt olivat alttiita seireenien lauluille, joita grynderien yhtye säesti.

Lasse Virtanen