Neulakapinassa käsityöperinteiden yllättävä elpyminen johtaa maagisiin ja uhkaaviin tilanteisiin, kuvailee Kustantamo Kita ensimmäistä julkaisemaansa proosateosta, Teija Veijolan uutuusromaania Neulakapina. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Kysytäänpä kirjailijalta itseltään.

– Mummo perustaa ompelutaitoja kehittävän ryhmän, mutta hänellä on salaisuuksia, joista muut ryhmäläiset eivät tiedä. Hän on keksinyt tavan saada neulat toimimaan oman ohjauksensa mukaan, mutta jotakin menee vikaan ja neulat lakkaavat tottelemasta ohjausta, Veijola selittää uunituoreen kirjansa lähtöasetelmaa.

Neulakapina-teoksen idea syntyi Turun Kirjan talon kirjoittajakurssilla. Inspiraationlähteinä on ollut myös kuvataiteilija Ulla Jokisalon taide, kertoo Veijola.

– Jokisalon taiteessa tavalliset käsityövälineet, kuten neulat ja sakset, muuttuvat uhkaaviksi ja pelottaviksi.

Veijola pohtiikin, onko mummo edes varsinaisesti kirjan päähenkilö, vai onko se sittenkin neula – tai sotkuinen lanka… vai jotakin vielä kauheampaa? Neulakapinassa käsitöiden tekeminen on tärkeässä osassa, mutta Veijolan mukaan teoksessa tapahtuvat kauheat ja maagiset asiat ovat kirjan kaikkein tärkeintä ydintä.

– Neulat ja ompeleet tekevät mitä tahansa; ompelijalle jää solmut setvittäviksi. Lukija voi miettiä, mikä tai kuka oikeastaan tarttuu neulaan ja lankaan. Neula osuu silmään, ja Amalia-nimisen mollamaijan saksilla leikattu tukka liimataan teipillä.

Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva kirjailija muutti Turkuun kolmekymmentä vuotta sitten opiskelemaan ja on kotiutunut tänne pysyvästi. Turku on toiminut miljöönä Veijolan esikoisromaanissa Ei sellaista voi menettää. Myös Neulakapinan tapahtumat sijoittuvat Turun alueelle, mutta kauhun elementit vääristävät tutun ympäristön dystooppiseksi: Jättineulaa kanniskellaan pitkin kaupungin katuja.

Veijola on aiemminkin kirjoittanut käsitöiden tekemiseen liittyen. Edellisen, kolme vuotta sitten julkaistun Sinun omasi -romaanin päähenkilö on ompelijatar, joka etsii rakkautta 1900-luvun alun poliittisesti kuohuvassa ajassa.

– Sinun omasi on kuitenkin historiallinen, lajityypiltään realistinen tarina. Jotakin aivan muuta siis kuin Neulakapina, joka on kokeilevaa proosaa, Veijola selventää ja jatkaa:

– On todennäköistä, että käsityö tulee olemaan mukana myös tulevissa kirjoissani.

Veijola on itsekin innokas käsityöharrastaja ja neulonut ja virkannut lapsesta saakka. Nykyään myös vaateompelu kuuluu rakkaisiin harrastuksiin.

-– Neulojen kapinoinnista minulla ei tosin ole mitään kokemusta, kirjailija toteaa.

Maria Helstola