Raision taitokeskuksessa vuodesta 1987 asti työskennelleelle Tuija Vuoriselle on myönnetty Raision kulttuuripalkinto. Vuorinen palkittiin pitkäjänteisestä työstä käsityökulttuurin edistämisen puolesta. Vuorinen itse kokee palkinnon kuuluvan koko Raision taitokeskuksen yhteisölle, joka koostuu kaikkien Friisilän pihapiirin toimijoiden lisäksi asiakkaista.

Kun Vuorinen aloitti työt Raision taitokeskuksessa lähes neljäkymmentä vuotta sitten, Kylä-Klemelän talossa sijainnutta paikkaa kutsuttiin neuvonta-asemaksi. Kun tilat siirtyivät viereiseen pihapiiriin Friisilän Verstaille, nimi muuttui käsityökeskukseksi – ja sittemmin nykyiseen muotoonsa taitokeskukseksi.

Ammoisina aikoina kangaspuilla kutominen painottui eniten. Vuosittain järjestettiin vain muutamia lyhytkursseja, joiden aiheina oli mm. luonnonväreillä värjäys ja silkkimaalaus. Edelleen kangaspuut hallitsevat taitokeskuksen tiloja, mutta nykyään järjestetään monipuolisesti myös erilaisia kursseja ja tapahtumia. Taitokeskuksessa on tyhy-toimintaa, erityisryhmiä, polttariporukoita, lasten kesäkässäkerhoja ja vaikka mitä.

– Käyttäjien ikäjakautuma on ollut 4–93 vuotta. Toivoisin, että naisten lisäksi myös miehet löytäisivät taitokeskuksen kurssit. Meillä kävijät muodostavat yhdessä joka päivä erilaisen perheen, johon on helppo ja turvallinen tulla, sanoo Vuorinen.

Tällä hetkellä suosittuja käsityötekniikoita ovat Vuorisen mukaan ainakin kutominen, neulominen, tuftaus, luonnonväreillä värjääminen, parsiminen ja paikkaaminen. Itseään Vuorinen kuvailee kädentaitojen sekatyömieheksi, joka on harrastanut käsitöitä monipuolisesti koko ikänsä ja kokeillut kaikkea vähintään kerran, vaikka vasenkätisyys on tuonut oman haasteensa uusien käsityötekniikoiden opetteluun.

– Kokeilujen kautta ovat selvinneet tekniikat, joista olen eniten kiinnostunut. Pienenä tein ensin barbinvaatteita, sitten aloin ommella vaatteita itselleni. Neuloin alaluokilla ensimmäisen villapaitanikin. Naapurimammojen avustuksella opettelin makrameesolmujen tekoa. Sitten kudoin räsymatot omaan ja sisarusteni huoneisiin, Vuorinen luettelee ja jatkaa:

– Olen viihtynyt myös kovien materiaalien parissa: puutyöt, kiven hionta, lasityöt, kipsityöt...

Vuorisen mukaan suomalainen käsityöperinne elää vahvana. Se kehittyy, muuntautuu ja levittäytyy. Samalla tietysti myös tänne rantautuu vaikutteita muualta maailmasta.

– Opetimme juuri ennen joulua ukrainalaisille sukan kutomista ja kantapään tekemistä. Yhteistä kieltäkään ei välttämättä tarvitse, kun tekeminen puhuu puolestaan. Kädentaidot ovat universaali yhdistävä asia.

Maria Helstola