Näyttämötaiteen monitoimimies Kalle Rouni (1898–1962) esitti vanhoissa Suomi-filmeissä lähes 40 erilaista roolia. Rouni oli ennen kaikkea sivuosien mestari. Hänen nimensä vedettiin pakasta esiin, kun tarvittiin uskottavaa ammattilaista näyttelemään jotain vaikutusvaltaista henkilöä.

Rounin elokuvaura kantoi käytännössä koko suomalaisen elokuvan kultakauden ajan. Ensimmäisen kerran hän pääsi valkokankaalle vuonna 1936, viimeinen rooli oli kuolinvuotena. Mittavasta elokuvaurastaan huolimatta Rouni oli ennen kaikkea teatterimies. Hän näytteli, ohjasi, mutta myös johti suomalaisia ammattiteattereita. Monipuolinen Rouni taipui sujuvasti myös operettirooleihin.

Kalle Rouni syntyi Kalle Roosina pirkanmaalaiseen työläisperheeseen. Rouni oli lukumiehiä ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1919. Hän kouluttautui näyttelijäksi Suomen Näyttämöopistolla, mutta luki samalla filosofian kandidaatiksi.

Uteliaisuus ja halu nähdä eurooppalaisia estradeja houkuttelivat opintomatkoille, joiden kohteena olivat Keski-Eurooppa ja Neuvostoliitto. Rouni palkattiin heti opintojensa jälkeen näyttelijäksi ja ohjaajaksi Tampereelle. Sieltä hän jatkoi Helsingin kautta Poriin, josta aukesi teatterinjohtajan vaativa pesti.

Porista Rouni siirtyi vuonna 1934 kahden vuoden kiinnityksellä johtajaksi Turkuun, jossa odotti varsin nimekäs näyttelijäkaarti.

Hänen kaikkein tunnetuin filmiroolinsa oli vuoden 1946 Aleksis Kivi -filmatisoinnissa Minä elän, jossa hän veti kirjallisuuden professori August Ahlqvistin roolin. Suomen historian merkkihenkilöihin kuului myös Fredrik Cygnaeus, jonka saappaisiin Rouni astui kahteenkin eri otteeseen. Näiden lisäksi hänestä leivottiin muun muassa meksikolainen marsalkka, vankilanjohtaja, paroni, pehtoori ja joskus suoranainen konnakin.

Klassikkorooliksi voidaan laskea Erehtyneiden sydämien huijarijohtaja Limanka, jossa Rouni venyttää epämiellyttävyyden äärimmilleen. Tässä melodraamassa epämoraalinen johtaja ahdistelee ja lähentelee alaisiaan.

Heti sotavuosien jälkeen Rouni ohjasi sukupuolitaudeista varoittavan opetuksellisen elokuvan Rakkautensa uhri. Hän toteutti sodan jälkeen myös oman viihdytyskiertueensa, jossa mentiin tukka putkella ympäri Suomea. Hän esiintyi välillä myös revyyteatteri Punaisen Myllyn kokoonpanossa.

1950-luvun alussa hän lyöttäytyi yhteen näyttelijälegenda Aku Korhosen kanssa ja paineli Luulosairas-kiertueen nimissä maata ristiin rastiin.

Heikki Möttönen