Taidekabinetissa ja Galleria Caijassa 2.–28. helmikuuta järjestettävä taidenäyttely tuo Kaija Malkan todennäköisesti viimeisen kerran yleisön eteen. Näyttelyssä nähdään valikoima valittuja teoksia Malkan mittavan uran varrelta.

Malkan ensimmäisestä yksityisnäyttelystä tuli viime vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Vuosien varrella Malka on löytänyt oman äänensä, ja uuteen näyttelyyn kiteytyykin hänen uransa. Galleriaan poimituilla töillä Malka muistuttaa, ettei ulos voi nähdä kunnolla, jollei ensin katso sisään.

– Mielikuva liikkuu päässäni ihan ilman minkäänlaisia todisteita, taiteilija kertoo tiedotteessa.

Pelkästään kangas ja pensseli välineinään Malka tekee matkan universumin laidalle ja takaisin katsojan ajatuksiin, mutta vastauksia tieteen arvoituksiin on turha odottaa. Impressionistiset teokset tökkivät eivätkä yritä löytää ikuisia aineellisia totuuksia. Ne vain vihjailevat sellaisten olemassaolosta. Kuten kätilö synnytyksessä, katsoja saa toimia kahdessa ominaisuudessa: todistajana ja avustajana. Hän seuraa ja herättää teoksen eloon.

Vuonna 1930 syntynyt Malka on vaikuttanut pitkään Turun taide-elämässä ja antanut paljostaan vuosikymmenien ajan. Vuodet 1948 ja 1949 kuluivat hänellä Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Suoritettuaan Ateneumin Taideteollisen Korkeakoulun loppututkinnon hän aloitti työnsä kuvaamataidon opettajana. 1970–1980-luvuilla hän ymmärsi, että opettamisen lisäksi hän myös osasi: hänet nähtiin ensimmäisen kerran taidenäyttelyissä.

Samaan aikaan Malkan taideteosten kanssa Galleria Caijaan saapuu myös Saara Leppäkosken uusi näyttely Aarteita. 41-vuotias taidegraafikko lukeutuu Turun taideyhteisön ainutlaatuisimpiin tekijöihin. Leppäkoski kokee olevansa outolintu. Hän etsii ja kulkee omia teitään taideverkoston lankojen välillä, mikä näkyy hänen töissään. On taiteilijoita, jotka maalaavat sisäisen mörön ulos, mutta Leppäkoski ei heihin kuulu. Siitä ei hänen mielestään ole hyötyä. Leppäkoski haluaa tehdä taidetta, josta saa hyvän olon.

Leppäkoski pitää katsojaa erityisessä arvossa.

– Mun mielestä taide on tarkoitettu koetuksi ja nähtäväksi, Leppäkoski tiivistää.

Taide ei hänen näkemyksensä mukaan kuulu pöytälaatikkoon, vaan se vaatii tulla nähdyksi ja vaatii, että se saa hetkauttaa ja horjuttaa ihmisiä. Internet on kutistanut maailman yhdeksi totaaliseksi kuvavirraksi, mutta jos Leppäkoski pystyy parantamaan yhdenkin katsojan oloa taiteellaan, hän kokee onnistuneensa tehtävässään. Sekä Malkalle että Leppäkoskelle katsoja-sana on liian passiivinen tässä yhteydessä. Taiteilija ja maalaus on vain lähtöalusta, katsoja päättää määränpään.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)