Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa valmistellaan ulkopuutarhaa talvikuntoon ylipuutarhuri Simo Laineen johdolla. Puutarha tuntuu olevan reilusti altavastaajana ainakin talvivarastojaan kerääviä hiiriä ja vesimyyriä vastaan. Oma lukunsa ovat metsäkauriit, joille ollaan pystyttämässä raja-aitaa.

– Ketut, supikoirat, rusakot ja minkit eivät ole kasvien riesana, eivät hirvetkään. Hyönteistuhot taas ovat asia erikseen. Puutarhan näkökulmasta kurissa pidettäviä kantoja jää jäljelle kaksi: kasvien juuria tuhoava vesimyyrä ja lähes kaikkea syövä metsäkauris, Laine kuvailee puutarhan syystilannetta.

Puutarhan keinot torjua pienten hirvieläinten tuhoja ovat ne perinteiset, eli aitojen rakentaminen ja puiden runkojen ympäröiminen verkoin ja tukirakentein.

– Hirviin tepsivä pois hätistäminen on työlästä. On kokeiltu isoja peilejäkin, joissa eläin näkee itsensä. Niillä ei ollut pitkää pelotusvaikutusta. Ähtäristä tilatut ilveksen hajuja sisältäneet pussukat olivat pettymys, Laine kertoo ja harmittelee näihin operaatioihin kuluvaa työaikaa.

Ruissalon puutarhoissa ja liikenteessä on huomattu metsäkauriiden määrän lisääntyneen. Suomen laajimmassa tammimetsässä, jossa puut ovat yli 400-vuotiaita, on ollut huoli sekä puiden hyvinvoinnista että arvokkaista luonnonvaraisista, uusiutumattomista kasvilajeista.

Kun laskelmat kertoivat Ruissalossa olevan noin 400 metsäkaurista, eli kymmenkertainen määrä tavoitekantaan verrattuna, päädyttiin lukumäärän pienentämiseen metsästämällä.

Ensimmäinen jahti toteutettiin vuonna 2017 ja metsäkauriiden sekä valkohäntäpeurojen metsästys on jatkunut siitä alkaen vuosittain. Metsästyksen vastuuhenkilönä on alusta saakka toiminut Varsinais-Suomen riistasuunnittelija Lasse Heimo.

– Ruissalo on luonnonsuojelualuetta, joten metsästykseen tarvitaan poikkeuslupa. Kaupunki anoo sen joka vuosi ely-keskukselta. Metsästäjiä oli alussa 50, nyt parikymmentä, ja metsästämme myös pienpetoja, Heimo kertoo.

Valkohäntäpeurat luokitellaan kansallisessa vieraslajistrategiassa tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi, joten niiden kanta pidetään pienenä siitäkin syystä.

– Meidän toimintaamme helpottaa kasvitieteellisen puutarhan alueella oleva tukikohta. Tarvikkeita ei tarvitse kuljettaa autoilla vakiintuneisiin metsästyspaikkoihin, Heimo selvittää.

Kaupungin päätyminen Ruissalon metsäkauriskannan vähentämiseen herätti paljon tunteita. Metsästyksen vastustajat arvostelivat päätöstä ja oma juttunsa syntyi metsästyssaaliin jälkikäsittelystä. Heimo kertoo halunneensa saada turkulaiset ostamaan riistalihaa, ”omista metsistä” kaadettua lähiruokaa. Elintarvikelainsäädäntöä noudattaen lihat jalostettiin ja niitä myytiin jonkin aikaa Reko-ringissä. Nykyisin riistalihaa voi kysellä suoraan metsästäjiltä.

– Ihmisten asenne on aika paljon muuttunut. Saamme nykyisin kiitosta Ruissalon asukkailta, joiden puutarhat ovat paremmin turvassa. Olemme pystyneet vähentämään metsäkauriskantaa noin 70 kauriilla vuosittain ja tarkoitus onkin pitää kanta hyvänä, ei hävittää sitä, Heimo kertoo toiminnan tarkoituksesta.

– Kesäisin kauriit pysyvät onneksi metsässä, mutta talvella niille kelpaa ihan kaikki, puiden rungotkin. Kun on 15 vuotta kasvattanut ja vaalinut vaikkapa kaunista siperiansembraa ja sen runkoa pääsee kaluamaan montakin metsäkaurista, niin puu kuolee. Se on kyllä paha juttu, ylipuutarhuri Laine huokaa.

Merja Marjamäki