Lokakuun lopussa vietettävä Simon päivä on perinteisesti ollut viimeistään merkki syksystä ja lähestyvästä talvesta. Entisaikoina Simon päivä oli merkki siitä, että pian maa ja vedet alkavat jäätyä.

– Appiukkoni tapasi käyttää sanontaa Simo siltoja tekee. Se liittyi siihen, että vedet alkavat jäätyä Simon päivän aikaan. Enää se ei tosin pidä aivan niin hyvin paikkaansa, naurahtaa Ruissalon kasvitieteellisen puutarhan ylipuutarhuri Simo Laine.

Laine on aina pitänyt nimestään, jota kuvailee lyhyeksi ja napakaksi.

– Se on sellainen perinteinen nimi, jota on käsittääkseni aina annettu jonkun verran, mutta ei ole koskaan ollut hirveän yleinen. Koulukavereissa minulla ei muistaakseni koskaan ollut muita Simoja, eikä julkisuudestakaan äkkiä tule oikein muita Simoja mieleen kuin Simo Salminen.

– Joskus aikanaan puutarhakoulussa oli samaan aikaan Simon-niminen kaveri, mutta hänkin oli virolainen, Laine sanoo.

Simo-nimen suosio todella on poikkeuksellisen tasainen. Suosituimmillaan nimi oli 1949, jolloin reilut 250 lasta sai Simon kutsumanimekseen. Vuodesta 1930 aina vuoteen 1997 saakka Simo-nimeä annettiin yli sata vuosittain. Aivan viime vuosina Simo on ollut erittäin harvinainen nimi lasten keskuudessa.

Laine syntyi 1965, jolloin Simon kutsumanimekseen sai vajaat 150 lasta.

– Se on ollut mukavaa, ettei nimi ole ollut mikään hirveän suosittu koskaan, mutta on silti ollut sellainen selkeä suomalainen nimi. Tosin joskus on käynyt sitä, että jos on sanonut koko nimensä nopeasti, niin on luultu, että sukunimeni on Simolainen ja sitten on kysytty etunimeäni, Laine kertoo.

Ehkä nimen lyhyydestä johtuen Lainetta on lähes poikkeuksetta aina kutsuttu Simoksi.

– Ihan yksittäisiä kertoja on kutsuttu jossain yhteydessä Simeksi tai Simpeksi tai joksikin sellaiseksi, mutta ei minulle ole muodostunut sellaista yleisemmässä käytössä olevaa lempinimeä, jonka tunnistaisin omakseni.

Simon nimipäivä on 28. lokakuuta.

Ilkka Lappi