Turun seudun vanhemmasta rakennuskannasta löytyy vielä perinteisiä puuhelloja, joiden kuntoa kannattaa käytöllä vaalia. Menneiden vuosikymmenten purkuvimman jälkeen on ymmärretty, että keittiötilaa vievät kaunistukset edustavat mitä kulinaarisinta huoltovarmuutta. Puuhellalla saa nopean lämmön keittiöön, kuuman tiskiveden ja hitaasti hautuneen herkkupadan, jonka makunyansseja ei voi sähköliedellä tavoittaa.

Jokainen puuhella on oma yksilönsä, jonka käytön oppii parhaiten tutustumalla lämmönlähteen sielunmaisemaan. Puuhellan käytössä pätevät kuitenkin samat periaatteet kuin kaikissa tulisijoissa.

Nuohous pitää muistaa tilata vuosittain, mikäli tulisijan käyttö on toistuvaa. Nuohooja putsaa tuhkaimurilla myös hellan levynaluset, sisäosan ja tarkistaa yleiskunnon.

Hiushalkeamat kaakelin pinnassa eivät usein haittaa käyttöä, mutta varovaisella alkulämmittelyllä voi välttää kosmeettisia haittoja.

Kun puuhella on varmistettu taas uuden lämmityskauden kynnyksellä käyttökelpoiseksi, pellit avattu ja vesisäiliöön on lisätty vettä kuparin puhki palamisen estämiseksi, voidaan aloittaa ensimmäinen savutus.

Usein puuhellat äksyilevät alkuun, ja pitkän tauon jälkeen voi varovaisellakin poltolla tulla savua sisään. Ensimmäinen poltto kannattaakin tehdä ennen ilmojen liiallista viilenemistä, jotta ikkunat voi vielä avata.

Ennen toista polttokertaa on hyvä hetki seuraavalle huoltotoimenpiteelle. Puuhellan kansilevy puleerataan liesimustalla, jotta se pysyy hyvässä kunnossa kovallakin käytöllä. Käsittelyn voi toistaa lämmityskauden aikana, mutta kerta vuodessa saattaa hyvin riittää.

Eri valmistajien liesimustia saa sekä rautakaupoista että perinnerakennusliikkeistä, joilla on usein myös verkkokauppa. Vanhan ajan valinta on luonnonmukaisista raaka-aineista, pellavaöljystä ja grafiitista tehty liesimusta, joka on hyvin riittoisa.

Kädet kannattaa suojata kumihanskoilla ennen liesimustan levittämistä puhtaalle liesitasolle. Harjalla ja lapiolla tai tuhkaimurilla poistetaan ylimääräiset nokiroskat lieden väleistä. Usein tahrojen putsaukseen riittää vain lämmin vesi.

Valurautaan ei kannata käyttää turhan kemiallisia aineita, mutta tarvittaessa voi lisätä veteen hieman mäntysuopaa tai tiskiainetta. Kun hellan taso on täysin kuiva, liesimusta levitetään ohuelti sienellä tai kangasliinalla. Seoksen imeydyttyä hellaan voi käsittelyn tarvittaessa vielä toistaa. Jos tuntuu, että liesimustaa on jossain kohtaa liian paksusti, sen voi rätillä tasoittaa.

Voitelujen jälkeen pistetään hieman pökköä pesään ja lämmitellään hellaa kevyesti. Liesimusta niin sanotusti palaa kiinni tasoon. Tästä voi tulla mojovaakin käryä keittiöön, joka on syytä tuulettaa. Liettä ei tarvitse kuumentaa liikaa, vähäinenkin lämpö riittää. Tämän jälkeen puuhella on jälleen kuin uusi, valmiina tulevan talven koitoksiin.

Eveliina Portnoj