Luotatteko rahaa hyväntekeväisyyteen kerääviin tahoihin?

Mäenpää: Yleisesti ottaen kyllä. Mitä isompi ja vakiintuneempi taho rahaa kerää, sitä suurempi luotto on. Luotan, että rahankeräyslupaa haettaessa lupia ei myönnetä liian kevyin perustein.

Tavio: Aina kun on kyse rahasta, on mahdollista, että jotkut yrittävät väärinkäyttää tilaisuutta. Varsinkin, kun toisinaan tulee ilmi väärinkäytöksiä, se saattaa vaikuttaa yleiseen luottamukseen heikentävästi. Mutta itse lähtökohtaisesti kyllä luotan.

MM: Minusta tuntuu, että sosiaalinen media on saanut monet epäilemään erilaisia keräyksiä, koska sosiaalisen median myötä pienkeräyksiä on myös helpompi järjestää, eikä kaikkien tahojen taustoista ole aina täyttä varmuutta tai ne ovat vaikeasti selvitettävissä.

TV: Pienkeräyksissä, esimerkiksi jollekin tragedian kohdanneelle perheelle kerättäessä, olisi hyvä, jos voitaisiin myös olla varmoja siitä, että rahat menevät oikeaan kohteeseen. Se on helppoa, jos avaa pankkitilin, jonne lahjoitukset suoraan voi tehdä.

MM: Kuten sanoit, väärinkäytökset ovat mahdollisia. Varsinkin, jos keräysorganisaation toiminta on kehittymätöntä tai huonosti organisoitua. Mutta en halu syyllistää pieniä keräystahoja. He tekevät monesti todella arvokasta työtä. Sitäkin voi pohtia, onko hyvä, että ison organisaation tapauksessa iso osa keräysten tuotoista menee koneiston rattaisiin, eikä ainakaan ulkopuoliset välttämättä kovin tarkasti tiedä, mihin raha itse asiassa menee.

VT: Kun itse lahjoitan rahaa, suosin kotimaisia rahankeräystahoja ja kohteita, jotka myös kohdistuvat Suomeen. Silloin olen itse varmempi siitä, että apu menee perille. Isojen tahojen keräyksissä, hallintokulujen lisäksi, voi olla avustusten kohdemaissa väärinkäytöksiä, vaikka totta kai kerääjät pyrkivät siihen, että apu menisi oikeasti perille.

MM: Kehitysmaissa järjestelmä ei välttämättä ole täydellinen. Aukkoja saattaa olla, mutta niiden tukkimiseen tehdään jatkuvasti työtä. Jos alkaa liian skeptiseksi keräysten suhteen, mitään hyvää ei ainakaan tapahdu.

Ilkka Lappi