Turkulainen valokuvaaja ja yhteisötaitelija Päivi Hautala, 51, raottaa nykytilaa suomalaisten vähemmän tuntemasta näkökulmasta Turun Nummen kirjaston avatussa valokuvanäyttelyssään.

Kuvat Neuvostovallan jälkeen hylätyksi tulleiden kaupunkien kohtaloista historioineen herättävät monenlaisia kysymyksiä.

– Uuden näyttelyni teemana on läsnäolo; ne muistiin tallentuvat hetket, jotka koostuvat kulmista, erilaisista viivoista ja leikkauksista sekä karuuden säröistä: teistä, rakennuksista ja historian havinan ihmiskohtaloista. Jokaisella meistä on oma polkumme ja tarinamme, turkulainen valokuvaaja ja yhteisötaiteilija Päivi Hautala pohtii.

Teeman valokuvilleen hän kertoo syntyneen ajatuksesta lähteä kulkemaan kohti Viron vähemmän tunnettuja paikkoja eli siis itään, nykyisen Venäjän ja Viron rajamaastoon. Alueille, joissa pääkielenä edelleen on venäjä ja Neuvostovallan aikainen hirmuvalta näkyy ja on läsnä.

Kuvauskohteiksi valikoituneiden Sillamäen, entisen Neuvostovallan aikaisen suljetun kaupungin sekä Viivikonnan, nykyisen hylätyn autiokaupungin, Hautala kertoo herättäneen hänessä uteliaisuuden kaupunkien historiaan synkkyydellään.

Sillamäen kaupunki perustettiin vuonna 1946 sen jälkeen, kun alueen maaperästä löytyi mustaa öljyliusketta ja neuvostovalta päätti aloittaa liuskeen rikastamisen uraaniksi valtion havitteleman ydinaseen rakennustarvikkeeksi.

Neuvostoliiton miehityksen aikana Sillamäe oli salattu kaupunki. Virallisesti kaupunkia ei ollut edes olemassa, eikä sitä löytynyt virallisista kartoissa eikä edes osoitteena. Virallisten tietojen mukaan Sillamäe tiedettiin vain erityiskoodina ”Kaupunki nro 7”. Suljettuna kaupunki pysyi aina Viron itsenäistymiseen asti vuoteen 1991.

Sillamäen rakennusarkkitehtuuri rakennettiin tarkoin stalinistista arkkitehtuuria noudattaen.

Sillamäen tavoin Viivikonnakin sai alkunsa neuvostovallan aikana 1950-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen sotavankeja passitettiin työleirille Viivikonnaan,. Kaupunki muodosti oman struktuurinsa stalinistisine rakennusarkkitehtuureineen.

Viivikonna asutettiin palavaa öljyliusketta, palavaa kiveä, louhineilla kaivostyöläisillä ja näiden perheillä.

Kaupungin alamäki alkoi vuonna 1974, kun alueen kaivos suljettiin. Kaupunkiasemansa Viivikonna menetti vuonna 1993, ja sähköt ja vedet kaupungista katkaistiin 2000-luvun alussa.

– Olen monella tasolla miettinyt näiden hylättyjen paikkojen ja kaupunkien merkitystä ja niihin kätkeytyvää tarinaa; onko näillä rakennuksilla arvoa? Ja jos on, niin kuka ja miten se määritellään ja millä

perusteella? Vai onko näiden talojen ja kokonaisten kaupunkien tehtävänä vain muistuttaa meitä ihmisiä – ennen kaikkea virolaisia siitä menneisyydestä ja tavasta, jolla me toinen toisiamme kohtelemme ihmisinä ja kokonaisina kansakuntina?

Näyttely on Hautalan toinen julkinen valokuvanäyttely Turun alueella. Hän toimii yhteisötaiteilijana Varsinais-Suomen Viro-keskuksessa. Yleisölle näyttely on avoinna Nummen kirjastossa 31. maaliskuuta asti.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)