Tehokkaalla kierrätyksellä voitaisiin kattaa 90 prosenttia kasvien fosforilannoituksen tarpeesta Suomessa ja korvata lähes kymmenen miljoonaa kiloa mineraalilannoitefosforia vuosittain, kertoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore raportti. Peltomaiden korkeat fosforipitoisuudet lisäävät vesistökuormitusriskiä, minkä vuoksi korkeita fosforilukuja on pyritty alentamaan lannoitusrajoituksilla. Korkeiden fosforipitoisuuksien osuus peltoalasta onkin vähentynyt, mutta kierrätys takkuaa edelleen.

Peltomaiden korkeimmat fosforipitoisuudet ovat toivotusti laskusuunnassa ilman satotasojen alenemista, selviää Luken vuosilta 1996–2019 kokoamasta tiedosta. Sitä vastoin alhaisen fosforipitoisuuden peltomaan osuus on kasvanut ja se voi olla satojen kannalta ongelmallista.

– Alhaisen fosforipitoisuuden maita pitäisi lannoittaa fosforilla kasvien tarpeen mukaisesti, jotta uusien lajikkeiden satopotentiaali pystytään täysimääräisesti hyödyntämään. Korkeiden fosforipitoisuuksien maat eivät fosforilisäyksistä hyödy, toteaa Luken erikoistutkija Risto Uusitalo.

Viljelykasvien fosforilannoitustarve Suomessa on raportin mukaan noin 23,3 miljoonaa kiloa. Kotieläintuotannon lannoissa sekä yhdyskuntien ja elintarviketeollisuuden sivuvirroissa fosforia on miltei yhtä paljon. Silti Suomessa myydään lähes 12 miljoonaa kiloa mineraalilannoitefosforia vuosittain.

– Lannan fosforilla voidaan kattaa 65 prosenttia viljelykasvien fosforilannoitustarpeesta, jos fosforia levitettäisiin vain siitä hyötyville pelloille. Muiden lannoitukseen soveltuvien biomassojen fosforin jalostaminen ja käyttö lannoituksessa nostaisi osuuden 90 prosenttiin, kertoo tutkija Riitta Lemola.

Lannan ja muiden biomassojen fosforin ja fosforilannoituksen tarpeen määrissä on merkittävää alueellista vaihtelua. Ylijäämien alueilta tulisi kuljettaa lannan fosforia pois ja alijäämien alueilla vastaanottaa sitä. Todellisuudessa kierrätystarve on vielä aluetason tarkastelua suurempi, sillä myös lohko- ja tilatasolla on kierrätystarvetta. Kierto ei kuitenkaan tällä hetkellä toimi alue- eikä tilatasolla.

– Lantojen fosforin alueelliset ylijäämät edellyttävät tilayhteistyön lisäksi kehittynyttä lannan prosessointia väkevöidyiksi kierrätyslannoitevalmisteiksi. Prosessoinnin avulla myös muut biomassat ovat muunnettavissa kierrätyslannoitevalmisteiksi. Näin fosfori kulkee lannoitevalmisteina sinne, missä siitä saadaan hyötyjä, toteaa johtava asiantuntija Sari Luostarinen.

Lohko- ja tilatasolla lannan fosfori tulisi kohdentaa lohkoille, joilla sillä saa sadonlisää. Tällöin ratkaisu lähtee tilojen välisestä yhteistyöstä, jossa lantaa siirtyy kotieläintiloilta läheisille kasvintuotantotiloille.

Biokiertotalouden ratkaisuja tarvitaan vauhdittamaan ravinteiden kierrätystä. Tutkimuksella voidaan tukea uusien teknologioiden käyttöönottoa entistä parempien kierrätyslannoitevalmisteiden markkinoille saamiseksi.

Kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannon edistäminen vaatii merkittäviä alkupanoksia ja ennakoitavaa sääntelyä. Pitkäjänteisesti tarjolla olevat kannustimet ja selkeä lainsäädäntö lisäävät toimialan rohkeutta edetä toteutukseen.

Kierrätyksen edistymisen seuraaminen on tällä hetkellä haastavaa puutteellisen tiedon vuoksi. Tarvitaankin tiedonkeruiden kehittämistä ja toimialan motivaatiota vastata niihin huolellisesti. Lisäksi fosforin kierrätystarpeen arvioinnin parantamiseksi tulisi maan viljavuustiedot saada tutkimuksen käyttöön peruslohkotunnukseen liitettynä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)