Vuodenvaihde on perinteinen aika aloittaa jotakin uutta, ja mikä olisikaan sen terveellisempi tapa, kuin tutustua vähän erilaiseen liikunnalliseen harrastukseen, myös mieltä hoitavaan niaan (Neuro-muscular Intergrative Action). Niatunneilla kohtaavat kaikki ikäryhmät ja taitotasot joten aloitukseen ei vaadita huippukuntoa tai suurta päämäärätietoisuutta.

Nian voi aloittaa matalan kynnyksen hyvän olon liikuntana, josta saa iloa ja energiaa. Nian harrastajat kutsuvat lajia sallivaksi ja armolliseksi. Muiden lajien harrastajille nia antaa tietoa toisenlaisesta liikekielestä, esimerkiksi potkunyrkkeilyn harrastaja saa jotain uutta nian kautta.

– Niaa voisi luonnehtia musiikilla tuetuksi tanssilliseksi ryhmäliikunnaksi, kuten kaikille tuttua aerobicia tai zumbaa, mutta se lähestyy liikettä ihan eri näkökulmasta, kertoo niaohjaaja Minna Aalto.

Mekaanisten ja nopeatempoisten liikesarjojen toiston sijaan niassa keskitytään myös vauhdikkaissa osioissa kuuntelemaan kehoa ja mieltä, opetellaan tuntemaan ja tiedostamaan liike omassa kehossa.

Nia kehitettiin 1980-luvulla Yhdysvalloissa sulauttamalla toisiinsa monien eri tanssilajien elementtejä, kamppailulajien voimaa ja liikekieltä, joogaa, Alexander- ja Feldenkrais-tekniikkaa. Lopputuloksena on monipuolinen liikuntalaji, joka antaa jotakin niin keholle kuin mielelle. Suomessa sitä on voinut harrastaa vuodesta 2003 muutamassa kaupungissa, myös Turussa.

Aalto kertoo innostuneensa juuri kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta tutustuttuaan niaan vuonna 2004. Niassa jokaisen tanssijan kehontuntemus kehittyy ja harrastuksen perimmäisenä tarkoituksena on oppia tuntemaan oma keho ja käyttämään sitä oikealla tavalla. Lisäksi huomioidaan tunteet ja mieli.

Vaikka nia teki heti vaikutuksen, ei uuteen harrastukseen tutustunut Aalto suunnitellut päätyvänsä niaohjaajaksi.

– Oli aika epätodennäköistä, että päätyisin minkäänlaisen liikunnan ohjaajaksi, koska ryhmäliikuntatunnit eivät koskaan olleet juttuni ja koin ettei koordinaatiokykynikään ollut kovin hyvä, Aalto tunnustaa. Niasta tuli kuitenkin minulle ammatti jo vuonna 2006. Opiskelen nyt perinteistä jäsenkorjausta, mikä sopii hyvin yhteen nian kanssa.

Suurimmalle osalle osallistuminen niaan oman kunnon ja jaksamisen rajoissa, ilon kautta ja omaa kehoa kuunnellen on hyvä juttu sinänsä, mutta harva jatkaa ohjaajaksi. Harrastusta voi kuitenkin laajentaa osallistumalla oman hyvinvoinnin tueksi liikunnan työpajoihin. Tai alkaa suorittaa kamppailulajeista tuttuja vyötasoja.

Suomen pitkäaikaisimpiin niaohjaajiin kuuluva Aalto on käynyt läpi nekin ja hän on huipulla, mustan vyön haltija.

Merja Marjamäki