– Aloittaminen ei ole ainakaan tähän mennessä ollut itselleni vaikeaa. Toistaiseksi jokaisen kirjani aloittaminen on ollut samanlainen prosessi, sanoo kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon viime syksynä Hävitys-romaanillaan voittanut Iida Rauma.

Rauma kuvailee romaanin kirjoittamisen aloittamista orgaaniseksi tapahtumaksi. Hän saattaa tehdä ajatustyötä itseään kiehtovan aiheen parissa pitkään ennen kuin tarttuu kirjoittamiseen. Nyt häntä vaivaavien kysymysten äärellä Rauma on ollut jo parin vuoden ajan. Jossain vaiheessa niistä syntynee seuraava romaani.

– Epämääräisiä ajatuksia tai teemoja voi pyöriä parikin vuotta mielessä ilman, että niihin kiinnitän hirveästi huomiota. Yleensä ne ovat häiritseviä kysymyksiä, joihin kaipaan vastauksia. Yleensä tiedän, koska on sellainen hetki, että pitää konkreettisesti aloittaa kirjoittaminen.

Helpolla Rauman kirjat eivät silti ole syntyneet. Siitä kielii sekin, että jokaisen romaanin kirjoittamiseen on kulunut edellistä pidempi aika. Esikoisteokseensa Katoamisten kirja Rauma käytti kolme vuotta. Nykyään se tuntuu lähes silmänräpäykseltä.

– Itselleni kirjoittamisen hankaluus tulee konkreettisen aloittamisen jälkeen, kun huomaan, ettei kirjoittamani tietenkään vastaa ollenkaan mielikuvaani. Se on ihan hirveää. Oman järkyttävän paskan sietäminen ja siitä huolimatta tekstin eteenpäin työstäminen on kirjoittamisen suurin hankaluus.

Alku on Rauman kirjoittamisessa monella tapaa tärkeä vaihe. Niinpä hän myös käyttää ensimmäisten kymmenien liuskojen kirjoittamiseen paljon työtunteja.

– Ensimmäistä noin 50 liuskaa kirjoitan yleensä tosi pitkään. Sen aikana haen tyyliä, minkälaista virkettä tekstissä pitäisi olla ja minkälaisia kerrontaratkaisuja käytän. Ne ovat isoja valintoja ja sen takia niihin menee aikaa. Usein otan jonkun tietyn pätkän tekstistä ja kirjoitan sen eri tavoin esimerkiksi kerrontaa tai aikamuotoa vaihtelemalla ja etsin sitä kautta toimivaa tyyliä. Lopullisen kerrontatavan valinnan teen sitten aika intuitiivisesti.

Jos alku on vaikea, Raumalle taas loppu on yleensä helpompi.

– Viimeisen noin 50 liuskan kirjoittaminen on erittäin tyydyttävää. Sitä ennen on ratkaissut niin monta asiaa, että tietää tarkalleen, miten kirjoittaa ja mitä kohti pitää mennä, hän kuvailee.

Hävityksen jälkeinen kirja on tilassa, jossa Rauma ei vielä puhu tulevan kirjan sisällöstä sanaakaan kenellekään. Hän ei myöskään koe, että Finlandia-voittajana seuraavan kirjan kirjoittamiseen liittyisi ylimääräisiä paineita.

– Ylipäätään kirjoittaessa tuntuu tärkeältä, että luon itselleni sellaisen tilan, jossa en mieti kirjan vastaanottoa. Toistaiseksi olen kaikki kirjani onnistunut kirjoittamaan sillä asenteella, että jos koko maailma niitä vihaa niin siitä vaan sitten. Yritän saada pidettyä siitä ajatuksesta kiinni.

Ilkka Lappi